”Pakkopullasta” tiukempiin kielitaitovaatimuksiin

Pakkoruotsikeskustelu käy taas kuumana. Suurin osa kouluaineista on ainakin jollekin pakkoa ja pakkopullaa.

Pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta voitaisiin kyllä luopua, mutta samalla tulisi tiukentaa valtion tehtäviin ja yksi-/kaksikielisiin kuntiin rekrytoitavan henkilöstön kielitaitovaatimuksia vastaamaan perustus- ja kielilain normeja, jolloin ruotsinkielisten palvelut olisivat turvatut Suomessa. Näin saataisiin valtiolle ja kuntiin todellisia ruotsin kielen taitajia. Tällöin myös opiskelijat tietäisivät, että ruotsin kielen taitoon kannattaa satsata opiskeluaikana kiristyvillä ja kilpailluilla työmarkkinoilla.

Näennäisrekrytointia (Rekrytering på låtsas)

Työvoimaa on tarjolla riittävästi. Mitään laajamittaista työvoimapulaa ei ole näkyvissä. Työmarkkinamme ovat nopeassa tahdissa kansainvälistymässä ja muuttumassa kontrolloimattomiksi. Merkillisintä on, että myös verottaja on jäämässä jälkijunaan.

Julkisissa organisaatioissa tapahtuu yhdistymistä, lakkauttamista, ulkoistamista ja toiminnan tehostamista siinä määrin, että tulevaisuudessa tarvitaan vähemmän tekijöitä ja työvoimaa. Työvoima kilpailee tänä päivänä keskenään rajusti, paikkaa kuin paikkaa hakee kymmeniä, jopa satoja innokkaita työnhakijoita.

Työhakemukset ovat vielä pitkälti paperimuotoisia, kymmeniä kiloja paperia saattaa kulkea byrokratian rattaissa ”avoinna olevaa” työpaikkaa kohden. Väitän, että ihan turhaan. Julkisten organisaatioiden avoimiksi julistamat tehtävät täytetään jo etukäteen tiedossa olevilla hakijoilla, useimmiten organisaatioiden sisältä. Tähän on tietysti määräyksiä olemassa, sen taakse päästään piiloon, ”pakko laittaa auki, kun niin on määrätty”. Julkinen sektori voisi ottaa mallia yksityiseltä sektorilta, joka ei turhaa laita auki paikkoja, vaan selvittää ensin oman väen halukkuuden auki olevaan tehtävään.