Työvoimatoimistot, työnvälitystoimistot, ”työkkärit” herättävät kuulijassaan monenlaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Nykyiset TE-toimistot ovat toimineet jo kolmisen vuotta valtion viranomaisena hoitaen työnhakijoiden työllistymiseen ja toimeentuloon liittyviä moninaisia asioita. Tehtävä on katsottu tärkeäksi, ja niinpä työvoiman suojelusta on lainsäätäjän toimesta säädetty Suomen perustuslakiinkin oma pykälä.
Mikä on fyysisten TE-toimistojen rooli tulevaisuudessa, kun yhä suuremmassa määrin työn hakeminen, työllistymispolkujen löytäminen sekä erityisesti työttömyyteen ja työttömyysturvaan liittyvä hallinto hoidetaan sähköisissä järjestelmissä ja nimenomaan työnhakijan oman aktiivisuuden kautta? Mikä on TE-toimistojen palveluiden taso, tarkoitus ja mitoitus nimenomaan palveltavan asiakaskunnan ja veroeurojen tuottavuuden kannalta? Työnhakijoiden omaa aktiivisuutta, yhteydenottoja, avoimia ja kohdennettuja hakemuksia sähköisille asiakirjapohjille sekä masinoitua CVnettiä yms. korostetaan työnhakusuunnitelmia tehdessä. Ns. piilotyöpaikkoja ja ”suhteiden” kautta täytettäviä työpaikkoja on yhä enemmän, ne eivät edes näy työhallinnon rekistereissä ja sivustoilla.
Työvoiman lisääntyvä tarve keskittyy Etelä-Suomeen ja kasvukeskuksiin, joissa myös eri rekistereissä avoinna olevien työtehtävien kirjo on monialaisempaa ja monipuolisempaa kuin muualla maassa.
Laajeneva talouskriisi muuttaa työvoiman tarvetta. Erityisesti pitkittyvä työttömyys syrjäyttää ja on syrjäyttämässä vielä aika monia (työ)elämästä. Työllistämispolkujen läytäminen ei ole pelkästään hallinnointia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti