Elämän tarkoitus

Mikä on elämän tarkoitus, miksi ihmiset elävät, mikä on heidän elämänsä tavoite tai miksi koko maailma on olemassa.

Hyvä elämä, elämisen taito, taito elää on se, mihin kaikki pyrkivät. Hyvä elämä ja onnellisuus ovat tavoittelemisen arvoisia asioita. Ihminen voi menestyä monella tavalla. Tasapainoinen ihminen voi saavuttaa onnellisuuden, joka on merkki hyvästä elämästä. Itselle riittävä onnellisuus ei vaadi paljon. Ulkoinen vauraus on yhtä työlästä saavuttaa kuin sisäinenkin, mutta sisäinen on laadultaan pysyvämpää ja onnellisuuden tae.

Hyvinvoinnin osa-alueita ovat terveys, toimeentulo, tasapainoinen ja turvallinen elämä, ihmissuhteet, tavoitteet ja päämäärät. Itsensä kannalta kannattaa katsoa tarkkaan, mihin lähtee mukaan. Toiset hankkeet ovat korvaamattomia mahdollisuuksia, toiset ehkä vaarallisiakin sivuaskelia.

Myönteisyys on viisaan tunnusmerkki. Myönteisyys antaa uskoa elämään, itseensä ja mahdollisuuksiinsa onnistua.

Osaaminen liittyy viisauteen. Kykyjä on monenlaisia ja kaikki ne perustuvat jonkinlaiseen osaamiseen. Osaaminen on korvaamaton menestystekijä. Myös elämäntaito on osaamista. Viisaus edellyttää ymmärryskykyä ja sietokykyä sekä rauhallisuutta ja itsehillintää.

Oppiminen on tärkeää osaamisen kannalta, ja ilman osaamista ei tule toimeen. Osaamiselta odotetaan nyky-yhteiskunnassa yhä enemmän. Oppivainen on myönteinen, avoin ja rohkea. Uudet asiat saattavat olla ensin vieraita ja aiheuttaa ehkä ahdistustakin.

Vastuun kantaminen toisesta ihmisestä on aivan yhtä tärkeää kuin vastuun ottaminen jostakin työstä tai asiasta. Oikeudenmukainen ja reilu ihminen toimii toisen ihmisen hyväksi ja arvostaa toisia.

Tavoitteita on maailma täynnä. Jos aikoo saavuttaa jotain, on oltava suunta. Ihmisen henkinen tasapaino on kytköksissä toimintaan ja motivaatioon. Pelkkä ”lungisti ottaminen” eivät kauan miellytä, vaikka silloinhan ihminen on eräänlaisessa tasapainossa. Ahkeruus koituu omaksi ja kaikkien hyväksi.

Nykyeduskunnan koostumus murrosvaalien tulos

Eduskunta naisistuu vaali vaalilta

Naisten osuus on noussut yhteiskunnan eri osa-alueilla, myös päätöksenteon huipulla. Eduskunta on ollut kansainvälisesti vertaillen varsin naisvaltainen, vaikka naiskansanedustajien määrä onkin ollut pienempi kuin mieskansanedustajien. Eduskunnassa istuu tällä hetkellä ennätykselliset 86 naista.
Kansanedustuslaitoksen tärkeimmät tehtävät ovat tulleet entistä enemmän naisten ulottuville. Nykyisessä eduskunnassa valiokuntien puheenjohtajiksi valittiin kuusi naista ja kymmenen miestä. Varapuheenjohtajiksi valittiin kahdeksan mieskansanedustajaa ja kahdeksan naiskansanedustajaa.

Eduskuntaryhmien uusiutuminen voimistuu murrosvaaleissa

Parlamentaarinen kokemus mahdollistaa asioihin vaikuttamisessa tärkeiden johtotehtävien saamista ja asiantuntemuksen kertymistä sekä auttavat luomaan politiikassa tärkeitä luottamussuhteita ja kilpailemaan uudelleenvalinnasta uusien kansanedustajaehdokkaiden kanssa.

Noin kolmannes kansanedustajista on vaihtunut neljän vuoden välein. Vuoden 2011 eduskuntavaalien tuloksena eduskunnan koostumus muuttui keskimääräistä enemmän, sillä uusia kansanedustajia valittiin 75 (37,5 %). Yhdeksän kansanedustajaa teki paluun oltuaan poissa edelliseltä vaalikaudelta.

Kolmen suuren sijaan eduskunnassa on nyt neljäs suuri puolue, sillä Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kasvoi 34 uudella kansanedustajalla 39 paikkaan, myös Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen eduskuntaryhmiin valittiin runsaasti uusia kasvoja.

Valtiopäiväkokemus laskee puoluekartan murroksessa

Eduskunnassa vallitsee senioriteettiperiaate, ”nokkimisjärjestys”, kansanedustajien välinen hierarkia, jota mitataan valtiopäiväkokemuksella, valtiopäivien lukumäärällä.
Eduskunnan koostumuksen muuttuessa voimakkaasti kansanedustajien keskimääräinen valtiopäiväkokemus on laskenut. Istuvien kansanedustajien keskimääräinen valtiopäiväkokemus on nyt alle kahden vaalikauden pituinen eli 6,4 valtiopäivät.
Eduskuntaryhmien uusiutuminen vaikuttaa myös johtotehtävävalintoihin. Eduskuntaryhmät valitsevat kansanedustajat suureen valiokuntaan ja 15 erikoisvaliokuntaan koko vaalikaudeksi. EU-valiokuntana toimivaan suureen valiokunta ja tärkeisiin erikoisvaliokuntiin, kuten ulkoasiain-, valtiovarain- ja perustuslakivaliokuntaan, ja valiokuntien johtotehtäviin on valittu valtiopäiväkokemuksella mitattuna keskimääräistä kokeneempia kansanedustajia. Valiokuntapuheenjohtajien keskimääräinen valtiopäiväkokemus on11,6 valtiopäivät. Kahdella perussuomalaisella valiokuntapuheenjohtajalla ei ole aikaisempaa kokemusta kansanedustajuudesta. Myös valiokuntien varapuheenjohtajien parlamentaarinen kokemus on ollut keskimäärin korkeampi kuin riviedustajien.

Satakunta kaipaa yhteistyötä

Alkaa olla kohtalon hetket Porille ja Satakunnalle. Vaarana on, että tämä seutu jää taantuvien seutukuntien joukkoon, kuten ministeri Virkkunen toi esille.

Korkea työttömyys, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys sekä syrjäytyminen vaivaavat erityisesti maakunnan keskusta, Pori. Porin pitäisi ottaa tämän seutukunnan kehityksen veturin rooli, mutta vaikeaa se on ollut ja on. Poria ja maakuntaa vaivaa yhteistyön ja yhtä köyttä vetäminen puute. Poria hallitsevat kaksi suurta puoluetta ja maakunta se kolmas suuri puolue, ainakin vielä. Valta-asemien ja nepotismin varjelu on kukoistanut. Yhteistyö keskuskaupungin ja maakunnan välillä ei ole toiminut, karhukaupunkia katsotaan karsaasti, eikä varmasti syyttä. Pori on jäänyt valtion budjettirahojen ja investointien jaossa lapsipuolen asemaan. Porin kohtalon kysymys on yhteistyö maakunnan kanssa.

Tilastojen avulla saadaan näyttämään asiat hyviltä, kun mm. työttömyysastetta ja työttömyyden laatua tai työpaikkojen määrää ja laatua ei oteta huomioon. Huoltosuhteen korjaamiseen löydetään tasan yksi keino: kuntaliitokset. Ikäluokat pienenevät, vanhusväestön osuus kasvaa, tarvitaan työntekijöitä mm. hoivasektorille. Toisten ammattien tarve vähenee, toisten lisääntyy. Syntyykö uusia työpaikkoja ylipäätänsä, vai korvaavatko ne vain poistuneet työpaikat ja tarvitaanko lisää tekijöitä? Tulevaisuuden työt ja työhön tarvittavat kädet jaetaan uudelleen, tarvitaanko lisää työvoimaa ja mihin työvoimapula iskee. Jätetäänkö yli 10 prosenttia työvoimasta käyttämättä aktiiviseen toimintaa ja alueen kehitystasomittausten ulkopuolelle?