Edunvalvontaa satakuntalaiseen tapaan

Mistä on johtunut, että Pori ei ole päässyt maakunnalliseksi/alueelliseksi veturiksi?

Edunvalvontaa on voitu suorittaa vuosikymmeniä, missä se on luurannut (toimijoita on ollut ja on) tai miksi edunvalvonta ei ole toiminut tyydyttävällä tasolla? Satakunnalla on kuluvalla vaalikaudella yksi ministeri, yksi oman puolueensa eduskuntaryhmän pj ja yksi puolueensa vpj, ja siltikin tuntuu, että taistelemme vain olemassa olevista valtion satsauksista ja investoinneista. Seuraava "päätaistelu" käydään mitä ilmeisemmin maakunnan varuskunnista. Kasitie on ollut maakunnallisen edunvalvonnan ”kukkanen”. Miksi esim. Kirjurinluoto-Pohjoisranta-Eteläranta -akselilla ole saatu aikaiseksi mitään sen enempää? Hyödynnämmekö me paikallisesti monia tapahtuamiamme tarpeeksi hyvin?

Miten edunvalvonta saadaan "veturitasolle"? Miksi Poria ei haluta veturiksi? Näihin kysymyksiin pitäisi olla konkreettisia vastauksia niillä, jotka meitä edustavat ja työkseen lobbaavat. Onko kysymys esim. valtarakenteista, jotka ovat tyytyneet olemassa olevaan ja joilla on vallitsevissa oloissa mennyt hyvin? Kun sitten tuli 1990-luku, huomattiin, että jotain muutosta on saatava aikaan. Ja onhan paljon saatu aikaankin, mutta matka on pitkä. Miksi paikallisia resursseja ei käytetä laajemmassa mitassa, lähdetä hakemaan sitä oikeaa tekemisen meininkiä, fiilistä ja yhteishenkeä? Osaamista on vaikka kuinka paljon.

Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa

Yhteiskunnassamme on aikaisemmin puhuttu paljon alueellisesta tasa-arvosta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta sekä nyt viime aikoina seksuaalisesta yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. On hyvä, että asioista keskustellaan laajasti, mutta onko kukaan tai mikään ryhmä kiinnostunut keskustelemaan ihmisten välisestä tasa-arvosta työllisyys- ja palkkamielessä? Miten kukaan tänä päivänä voi pitää itseään niin arvokkaana ja osaavana julkisella sektorilla, että voi pyytää/saada ylisuuria palkkoja samaan aikaan, kun maassa on kasvava valtionvelka, yli 300 000 työtöntä (150 000 työtöntä kiertää toimenpiteissä), yli 25 prosentin nuorisotyöttömyys, vajavainen koulutus-työ -kohtaanto ja pula työpaikoista kaikesta työurien pidentämis- ja koulutusurien lyhentämis- sekä työvoimapulapuheista huolimatta.

Perussuomalaisten kannatus hipoo Keskustaa - onko tulossa vedet liikkeelle saava vaalikannatussiirtymä?

Suomessa vaaliprotestointi on useimmiten kanavoitunut äänestämättä jättämiseen tai suureen määrään hylättyjä äänestyslippuja. Puoluekannatus on ollut hyvin vakaata vuosikymmenien ajan, ja kannatussiirtymät pieniä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.On olemassa tutkittuakin tietoa siitä, että äänestämättä jättämistä perustellaan usein sillä, että ei kannata äänestää, ”mikään ei muutu, samat jatkavat ja sama meininki jatkuu”.

Perussuomalaisiin valuu nyt gallupkannatusta erityisesti vasemmistosta ja Keskustasta. Tässä on mukana protestikäyttäytymistä ja aitoa puolueen vaihtamisajatuksia. Mutta Perussuomalaisten gallupkannatus kertoo myös siitä, että aikaisemmin äänestämättä jättäneet ovat löytämässä uuden puolueen.

Perussuomalaiset ovat maahanmuuttaja- ja ”kuka voi tykätä kenestä”-keskusteluiden aikakautena tuoneet suomalaiseen perinteellisesti vakaaseen demokratiaan ja puoluekannatuksen staattisuuteen uutta virettä.

Onko nyt tapahtumassa todellinen kannatussiirtymä niin, että gallupluvut realisoituisivat vaalikannatukseksi eikä muutos jäisikään pelkästään gallupkyselyissä ilmaistuiksi mielipiteiksi?

Ruotsin kieli avaa ikkunoita länteen, venäjän kieli itään (Svenska språket öppnar fönster mot väster, ryskan mot öster)

Työpaikkoja häviää Suomesta mm. globalisaation ja organisaatioiden toiminnan tehostamisen (kuntaliitokset, yhdistymiset, fuusiot) seurauksena. Erityisesti akateemisten alojen työttömyys kasvaa. Opiskelijoiden ja jo työmarkkinoilla olevien työnhakijoiden olisi syytä muistaa, että hyvällä ja monipuolisella kielitaidolla voi päästä eteenpäin.

Ruotsin kielen taitaminen mahdollistaa siirtymisen pohjoismaisille työmarkkinoille. Erityisesti Ruotsin työmarkkinat ovat monipuolisempia. Ruotsissa perinteellisesti laadukkaampi ja keskustelevampi henkilöstöhallinto voi olla monelle positiivinen askel eteenpäin. Ruotsin työpaikoilla tehdään töitä ruotsin kielellä. Myös laajoilla alueilla Suomessa ruotsin kieli on niin keskeisessä asemassa ja tulee säilymään keskeisenä myös tulevaisuudessa, että satsaus kieleen kannattaa.

Venäjä on meidän suuri mahdollisuus, erityisesti kaupallisessa mielessä. Venäläiset ovat myös haaste, sillä heidän osuutensa väestöstämme kasvaa koko ajan, ja toisaalta matkailu Venäjältä Suomeen lisääntyy koko ajan, ja he tarvitsevat palveluja omalla kielellään.

Sähköisessä työnhaussa parannettavaa (Elektroniskt arbetssökande skall förbättras)

Hallinnollinen asiointi viranomaisten kanssa (kunnat, kuntayhtymät, valtio yms.) sähköistyy nopealla aikataululla. Yhä useampi viranomaisasia laitetaan vireille sähköisen lomakkeen, portaalin tai sähköpostin kautta. Myös työnhaku on suuressa määrin sähköistynyt. Monessa viranomaisessa ja suuressa yrityksessä on otettu käyttöön sähköinen rekrytointikanava, valtiolle on jo aikaisemmin rakennettu rekrytointiportaali, johon tallennetaan kaikki valtionhallinnon työpaikat, ja nyt Kuntaliitto on lanseeraamassa omaansa.

Rekrytointi tapahtuu sähköisesti siten, että työnhakija lähettää työpaikkahakemuksensa sähköpostin liitetiedostona viranomaisen kirjaamoon, rekrytointiprosessissa mukana olevalle viranhaltijalle tai viranomaisen rekrytointia varten rakentamaan sähköiseen tietojärjestelmään. Useimmiten viranomaiselta tulee saapumiskuittaus, mutta ei läheskään aina. Sähköiset tietojärjestelmät kuittaavat automaattisesti työhakemuksen saapuneeksi, samoin kirjaamot kuittaavat saapumisen, sen sijaan viranhaltijat unohtavat aika usein tämän kuittauksen sähköpostitse lähetettyjen hakemusten osalta, vielä yleisempää tämä vähintäänkin hyvän toimintatavan mukainen kuittaus jää unohduksiin yksityisellä sektorilla. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettu laki (12 §) on yksiselitteinen. Viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle. Ilmoitus voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena. Sähköinen hakemus on siis aina kuitattava.

Hallintomenettelyyn kuuluu asian vireillepano, valmistelu, esittely ja päätöksenteko, jonka jälkeen päätös annetaan tiedoksi asianosaiselle. Kokemusteni mukaan viime aikoina on yleistynyt tilanne, jossa työnhakuprosessin päättymisestä ei tule minkäänlaista tiedoksiantoa hakijoille tai tulee kuntalain pykälien (88-95 §:t) ja hallintolain pykälien (46, 47, 54-56 §:t) vastaisesti ainoastaan tiedote kirjeen muodossa "Tehtävään valittiin N.N. Kiitämme mielenkiinnosta… allekirjoituksineen". Tiedoksiannosta puuttuu täysin valitus-/oikaisuvaatimusohjeistus. Kuntalain 94 §:n mukaan ”päätökseen, josta saa tehdä kunnallisvalituksen, on liitettävä valitusosoitus. Päätökseen, josta saa tehdä oikaisuvaatimuksen, on liitettävä ohjeet oikaisuvaatimuksen tekemiseksi.”
Kuntalain 95 §:n mukaan asianosaiselle pitää lähettää luottamuselimen tai viranhaltijan päätöstä koskeva pöytäkirjanote oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen erikseen tiedoksi kirjeellä. Viranhakutilanteessa kaikki hakijat ovat asianosaisia, eli päätös on lähetettävä tiedoksi erikseen jokaiselle hakijalle. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain 18 §:n mukaan hallintopäätös esimerkiksi viroista ja työsopimussuhteista voidaan antaa tiedoksi myös sähköisesti. Myös tällöin on annettava valitusosoitus tai oikaisuvaatimusohje.

Hallintolain 54 §:n mukaan ”viranomaisen on annettava tekemänsä päätös viipymättä tiedoksi asianosaiselle ja muulle tiedossa olevalle, jolla on oikeus hakea siihen oikaisua tai muutosta valittamalla”.

Itselle on tapahtunut kaksi tapausta kahden viikon sisällä kunnallishallinnossa (kunta ja maakuntaliitto). Toisessa tapauksessa viranhaltijapäätös tehtävän täyttämisestä jäi tulematta (vaikka se luvattiin sähköpostissa tulleessa valitun nimeä koskevassa viestissä) ja toisessa yllä kuvatunlainen kirje tuli ilman minkäänlaista valitusohjetta.

Työnhaku on nykyään mennyt yhä enenemässä määrin siihen, että julkisesti auki olevaan virkaan tai toimeen valitaan jo samaisessa organisaatiossa työskentelevä henkilö. Aika turhauttavaa toimintaa sekä organisaatioiden sisällä että työnhakijoiden kannalta, kun hakemuksia tulee kymmeniä, jos ei satoja, ja rekrytoitava saattaa olla jo etukäteen "katsottu" valmiiksi.

Onko tiedoksiantamisen laiminlyönneissä kysymys hallinnon avoimuuden kaventamispyrkimyksistä, resurssipulasta, tietämättömyydestä lainsäädännöstä vai silkasta laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä?