Pakkoruotsikeskustelu käy taas kuumana. Suurin osa kouluaineista on ainakin jollekin pakkoa ja pakkopullaa.
Pakollisesta ruotsin kielen opetuksesta voitaisiin kyllä luopua, mutta samalla tulisi tiukentaa valtion tehtäviin ja yksi-/kaksikielisiin kuntiin rekrytoitavan henkilöstön kielitaitovaatimuksia vastaamaan perustus- ja kielilain normeja, jolloin ruotsinkielisten palvelut olisivat turvatut Suomessa. Näin saataisiin valtiolle ja kuntiin todellisia ruotsin kielen taitajia. Tällöin myös opiskelijat tietäisivät, että ruotsin kielen taitoon kannattaa satsata opiskeluaikana kiristyvillä ja kilpailluilla työmarkkinoilla.
torstai 23. joulukuuta 2010
perjantai 3. joulukuuta 2010
Näennäisrekrytointia (Rekrytering på låtsas)
Työvoimaa on tarjolla riittävästi. Mitään laajamittaista työvoimapulaa ei ole näkyvissä. Työmarkkinamme ovat nopeassa tahdissa kansainvälistymässä ja muuttumassa kontrolloimattomiksi. Merkillisintä on, että myös verottaja on jäämässä jälkijunaan.
Julkisissa organisaatioissa tapahtuu yhdistymistä, lakkauttamista, ulkoistamista ja toiminnan tehostamista siinä määrin, että tulevaisuudessa tarvitaan vähemmän tekijöitä ja työvoimaa. Työvoima kilpailee tänä päivänä keskenään rajusti, paikkaa kuin paikkaa hakee kymmeniä, jopa satoja innokkaita työnhakijoita.
Työhakemukset ovat vielä pitkälti paperimuotoisia, kymmeniä kiloja paperia saattaa kulkea byrokratian rattaissa ”avoinna olevaa” työpaikkaa kohden. Väitän, että ihan turhaan. Julkisten organisaatioiden avoimiksi julistamat tehtävät täytetään jo etukäteen tiedossa olevilla hakijoilla, useimmiten organisaatioiden sisältä. Tähän on tietysti määräyksiä olemassa, sen taakse päästään piiloon, ”pakko laittaa auki, kun niin on määrätty”. Julkinen sektori voisi ottaa mallia yksityiseltä sektorilta, joka ei turhaa laita auki paikkoja, vaan selvittää ensin oman väen halukkuuden auki olevaan tehtävään.
Julkisissa organisaatioissa tapahtuu yhdistymistä, lakkauttamista, ulkoistamista ja toiminnan tehostamista siinä määrin, että tulevaisuudessa tarvitaan vähemmän tekijöitä ja työvoimaa. Työvoima kilpailee tänä päivänä keskenään rajusti, paikkaa kuin paikkaa hakee kymmeniä, jopa satoja innokkaita työnhakijoita.
Työhakemukset ovat vielä pitkälti paperimuotoisia, kymmeniä kiloja paperia saattaa kulkea byrokratian rattaissa ”avoinna olevaa” työpaikkaa kohden. Väitän, että ihan turhaan. Julkisten organisaatioiden avoimiksi julistamat tehtävät täytetään jo etukäteen tiedossa olevilla hakijoilla, useimmiten organisaatioiden sisältä. Tähän on tietysti määräyksiä olemassa, sen taakse päästään piiloon, ”pakko laittaa auki, kun niin on määrätty”. Julkinen sektori voisi ottaa mallia yksityiseltä sektorilta, joka ei turhaa laita auki paikkoja, vaan selvittää ensin oman väen halukkuuden auki olevaan tehtävään.
torstai 28. lokakuuta 2010
Edunvalvontaa satakuntalaiseen tapaan
Mistä on johtunut, että Pori ei ole päässyt maakunnalliseksi/alueelliseksi veturiksi?
Edunvalvontaa on voitu suorittaa vuosikymmeniä, missä se on luurannut (toimijoita on ollut ja on) tai miksi edunvalvonta ei ole toiminut tyydyttävällä tasolla? Satakunnalla on kuluvalla vaalikaudella yksi ministeri, yksi oman puolueensa eduskuntaryhmän pj ja yksi puolueensa vpj, ja siltikin tuntuu, että taistelemme vain olemassa olevista valtion satsauksista ja investoinneista. Seuraava "päätaistelu" käydään mitä ilmeisemmin maakunnan varuskunnista. Kasitie on ollut maakunnallisen edunvalvonnan ”kukkanen”. Miksi esim. Kirjurinluoto-Pohjoisranta-Eteläranta -akselilla ole saatu aikaiseksi mitään sen enempää? Hyödynnämmekö me paikallisesti monia tapahtuamiamme tarpeeksi hyvin?
Miten edunvalvonta saadaan "veturitasolle"? Miksi Poria ei haluta veturiksi? Näihin kysymyksiin pitäisi olla konkreettisia vastauksia niillä, jotka meitä edustavat ja työkseen lobbaavat. Onko kysymys esim. valtarakenteista, jotka ovat tyytyneet olemassa olevaan ja joilla on vallitsevissa oloissa mennyt hyvin? Kun sitten tuli 1990-luku, huomattiin, että jotain muutosta on saatava aikaan. Ja onhan paljon saatu aikaankin, mutta matka on pitkä. Miksi paikallisia resursseja ei käytetä laajemmassa mitassa, lähdetä hakemaan sitä oikeaa tekemisen meininkiä, fiilistä ja yhteishenkeä? Osaamista on vaikka kuinka paljon.
Edunvalvontaa on voitu suorittaa vuosikymmeniä, missä se on luurannut (toimijoita on ollut ja on) tai miksi edunvalvonta ei ole toiminut tyydyttävällä tasolla? Satakunnalla on kuluvalla vaalikaudella yksi ministeri, yksi oman puolueensa eduskuntaryhmän pj ja yksi puolueensa vpj, ja siltikin tuntuu, että taistelemme vain olemassa olevista valtion satsauksista ja investoinneista. Seuraava "päätaistelu" käydään mitä ilmeisemmin maakunnan varuskunnista. Kasitie on ollut maakunnallisen edunvalvonnan ”kukkanen”. Miksi esim. Kirjurinluoto-Pohjoisranta-Eteläranta -akselilla ole saatu aikaiseksi mitään sen enempää? Hyödynnämmekö me paikallisesti monia tapahtuamiamme tarpeeksi hyvin?
Miten edunvalvonta saadaan "veturitasolle"? Miksi Poria ei haluta veturiksi? Näihin kysymyksiin pitäisi olla konkreettisia vastauksia niillä, jotka meitä edustavat ja työkseen lobbaavat. Onko kysymys esim. valtarakenteista, jotka ovat tyytyneet olemassa olevaan ja joilla on vallitsevissa oloissa mennyt hyvin? Kun sitten tuli 1990-luku, huomattiin, että jotain muutosta on saatava aikaan. Ja onhan paljon saatu aikaankin, mutta matka on pitkä. Miksi paikallisia resursseja ei käytetä laajemmassa mitassa, lähdetä hakemaan sitä oikeaa tekemisen meininkiä, fiilistä ja yhteishenkeä? Osaamista on vaikka kuinka paljon.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa
Yhteiskunnassamme on aikaisemmin puhuttu paljon alueellisesta tasa-arvosta, sukupuolten välisestä tasa-arvosta sekä nyt viime aikoina seksuaalisesta yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. On hyvä, että asioista keskustellaan laajasti, mutta onko kukaan tai mikään ryhmä kiinnostunut keskustelemaan ihmisten välisestä tasa-arvosta työllisyys- ja palkkamielessä? Miten kukaan tänä päivänä voi pitää itseään niin arvokkaana ja osaavana julkisella sektorilla, että voi pyytää/saada ylisuuria palkkoja samaan aikaan, kun maassa on kasvava valtionvelka, yli 300 000 työtöntä (150 000 työtöntä kiertää toimenpiteissä), yli 25 prosentin nuorisotyöttömyys, vajavainen koulutus-työ -kohtaanto ja pula työpaikoista kaikesta työurien pidentämis- ja koulutusurien lyhentämis- sekä työvoimapulapuheista huolimatta.
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Perussuomalaisten kannatus hipoo Keskustaa - onko tulossa vedet liikkeelle saava vaalikannatussiirtymä?
Suomessa vaaliprotestointi on useimmiten kanavoitunut äänestämättä jättämiseen tai suureen määrään hylättyjä äänestyslippuja. Puoluekannatus on ollut hyvin vakaata vuosikymmenien ajan, ja kannatussiirtymät pieniä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.On olemassa tutkittuakin tietoa siitä, että äänestämättä jättämistä perustellaan usein sillä, että ei kannata äänestää, ”mikään ei muutu, samat jatkavat ja sama meininki jatkuu”.
Perussuomalaisiin valuu nyt gallupkannatusta erityisesti vasemmistosta ja Keskustasta. Tässä on mukana protestikäyttäytymistä ja aitoa puolueen vaihtamisajatuksia. Mutta Perussuomalaisten gallupkannatus kertoo myös siitä, että aikaisemmin äänestämättä jättäneet ovat löytämässä uuden puolueen.
Perussuomalaiset ovat maahanmuuttaja- ja ”kuka voi tykätä kenestä”-keskusteluiden aikakautena tuoneet suomalaiseen perinteellisesti vakaaseen demokratiaan ja puoluekannatuksen staattisuuteen uutta virettä.
Onko nyt tapahtumassa todellinen kannatussiirtymä niin, että gallupluvut realisoituisivat vaalikannatukseksi eikä muutos jäisikään pelkästään gallupkyselyissä ilmaistuiksi mielipiteiksi?
Perussuomalaisiin valuu nyt gallupkannatusta erityisesti vasemmistosta ja Keskustasta. Tässä on mukana protestikäyttäytymistä ja aitoa puolueen vaihtamisajatuksia. Mutta Perussuomalaisten gallupkannatus kertoo myös siitä, että aikaisemmin äänestämättä jättäneet ovat löytämässä uuden puolueen.
Perussuomalaiset ovat maahanmuuttaja- ja ”kuka voi tykätä kenestä”-keskusteluiden aikakautena tuoneet suomalaiseen perinteellisesti vakaaseen demokratiaan ja puoluekannatuksen staattisuuteen uutta virettä.
Onko nyt tapahtumassa todellinen kannatussiirtymä niin, että gallupluvut realisoituisivat vaalikannatukseksi eikä muutos jäisikään pelkästään gallupkyselyissä ilmaistuiksi mielipiteiksi?
perjantai 22. lokakuuta 2010
Ruotsin kieli avaa ikkunoita länteen, venäjän kieli itään (Svenska språket öppnar fönster mot väster, ryskan mot öster)
Työpaikkoja häviää Suomesta mm. globalisaation ja organisaatioiden toiminnan tehostamisen (kuntaliitokset, yhdistymiset, fuusiot) seurauksena. Erityisesti akateemisten alojen työttömyys kasvaa. Opiskelijoiden ja jo työmarkkinoilla olevien työnhakijoiden olisi syytä muistaa, että hyvällä ja monipuolisella kielitaidolla voi päästä eteenpäin.
Ruotsin kielen taitaminen mahdollistaa siirtymisen pohjoismaisille työmarkkinoille. Erityisesti Ruotsin työmarkkinat ovat monipuolisempia. Ruotsissa perinteellisesti laadukkaampi ja keskustelevampi henkilöstöhallinto voi olla monelle positiivinen askel eteenpäin. Ruotsin työpaikoilla tehdään töitä ruotsin kielellä. Myös laajoilla alueilla Suomessa ruotsin kieli on niin keskeisessä asemassa ja tulee säilymään keskeisenä myös tulevaisuudessa, että satsaus kieleen kannattaa.
Venäjä on meidän suuri mahdollisuus, erityisesti kaupallisessa mielessä. Venäläiset ovat myös haaste, sillä heidän osuutensa väestöstämme kasvaa koko ajan, ja toisaalta matkailu Venäjältä Suomeen lisääntyy koko ajan, ja he tarvitsevat palveluja omalla kielellään.
Ruotsin kielen taitaminen mahdollistaa siirtymisen pohjoismaisille työmarkkinoille. Erityisesti Ruotsin työmarkkinat ovat monipuolisempia. Ruotsissa perinteellisesti laadukkaampi ja keskustelevampi henkilöstöhallinto voi olla monelle positiivinen askel eteenpäin. Ruotsin työpaikoilla tehdään töitä ruotsin kielellä. Myös laajoilla alueilla Suomessa ruotsin kieli on niin keskeisessä asemassa ja tulee säilymään keskeisenä myös tulevaisuudessa, että satsaus kieleen kannattaa.
Venäjä on meidän suuri mahdollisuus, erityisesti kaupallisessa mielessä. Venäläiset ovat myös haaste, sillä heidän osuutensa väestöstämme kasvaa koko ajan, ja toisaalta matkailu Venäjältä Suomeen lisääntyy koko ajan, ja he tarvitsevat palveluja omalla kielellään.
perjantai 15. lokakuuta 2010
Sähköisessä työnhaussa parannettavaa (Elektroniskt arbetssökande skall förbättras)
Hallinnollinen asiointi viranomaisten kanssa (kunnat, kuntayhtymät, valtio yms.) sähköistyy nopealla aikataululla. Yhä useampi viranomaisasia laitetaan vireille sähköisen lomakkeen, portaalin tai sähköpostin kautta. Myös työnhaku on suuressa määrin sähköistynyt. Monessa viranomaisessa ja suuressa yrityksessä on otettu käyttöön sähköinen rekrytointikanava, valtiolle on jo aikaisemmin rakennettu rekrytointiportaali, johon tallennetaan kaikki valtionhallinnon työpaikat, ja nyt Kuntaliitto on lanseeraamassa omaansa.
Rekrytointi tapahtuu sähköisesti siten, että työnhakija lähettää työpaikkahakemuksensa sähköpostin liitetiedostona viranomaisen kirjaamoon, rekrytointiprosessissa mukana olevalle viranhaltijalle tai viranomaisen rekrytointia varten rakentamaan sähköiseen tietojärjestelmään. Useimmiten viranomaiselta tulee saapumiskuittaus, mutta ei läheskään aina. Sähköiset tietojärjestelmät kuittaavat automaattisesti työhakemuksen saapuneeksi, samoin kirjaamot kuittaavat saapumisen, sen sijaan viranhaltijat unohtavat aika usein tämän kuittauksen sähköpostitse lähetettyjen hakemusten osalta, vielä yleisempää tämä vähintäänkin hyvän toimintatavan mukainen kuittaus jää unohduksiin yksityisellä sektorilla. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettu laki (12 §) on yksiselitteinen. Viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle. Ilmoitus voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena. Sähköinen hakemus on siis aina kuitattava.
Hallintomenettelyyn kuuluu asian vireillepano, valmistelu, esittely ja päätöksenteko, jonka jälkeen päätös annetaan tiedoksi asianosaiselle. Kokemusteni mukaan viime aikoina on yleistynyt tilanne, jossa työnhakuprosessin päättymisestä ei tule minkäänlaista tiedoksiantoa hakijoille tai tulee kuntalain pykälien (88-95 §:t) ja hallintolain pykälien (46, 47, 54-56 §:t) vastaisesti ainoastaan tiedote kirjeen muodossa "Tehtävään valittiin N.N. Kiitämme mielenkiinnosta… allekirjoituksineen". Tiedoksiannosta puuttuu täysin valitus-/oikaisuvaatimusohjeistus. Kuntalain 94 §:n mukaan ”päätökseen, josta saa tehdä kunnallisvalituksen, on liitettävä valitusosoitus. Päätökseen, josta saa tehdä oikaisuvaatimuksen, on liitettävä ohjeet oikaisuvaatimuksen tekemiseksi.”
Kuntalain 95 §:n mukaan asianosaiselle pitää lähettää luottamuselimen tai viranhaltijan päätöstä koskeva pöytäkirjanote oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen erikseen tiedoksi kirjeellä. Viranhakutilanteessa kaikki hakijat ovat asianosaisia, eli päätös on lähetettävä tiedoksi erikseen jokaiselle hakijalle. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain 18 §:n mukaan hallintopäätös esimerkiksi viroista ja työsopimussuhteista voidaan antaa tiedoksi myös sähköisesti. Myös tällöin on annettava valitusosoitus tai oikaisuvaatimusohje.
Hallintolain 54 §:n mukaan ”viranomaisen on annettava tekemänsä päätös viipymättä tiedoksi asianosaiselle ja muulle tiedossa olevalle, jolla on oikeus hakea siihen oikaisua tai muutosta valittamalla”.
Itselle on tapahtunut kaksi tapausta kahden viikon sisällä kunnallishallinnossa (kunta ja maakuntaliitto). Toisessa tapauksessa viranhaltijapäätös tehtävän täyttämisestä jäi tulematta (vaikka se luvattiin sähköpostissa tulleessa valitun nimeä koskevassa viestissä) ja toisessa yllä kuvatunlainen kirje tuli ilman minkäänlaista valitusohjetta.
Työnhaku on nykyään mennyt yhä enenemässä määrin siihen, että julkisesti auki olevaan virkaan tai toimeen valitaan jo samaisessa organisaatiossa työskentelevä henkilö. Aika turhauttavaa toimintaa sekä organisaatioiden sisällä että työnhakijoiden kannalta, kun hakemuksia tulee kymmeniä, jos ei satoja, ja rekrytoitava saattaa olla jo etukäteen "katsottu" valmiiksi.
Onko tiedoksiantamisen laiminlyönneissä kysymys hallinnon avoimuuden kaventamispyrkimyksistä, resurssipulasta, tietämättömyydestä lainsäädännöstä vai silkasta laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä?
Rekrytointi tapahtuu sähköisesti siten, että työnhakija lähettää työpaikkahakemuksensa sähköpostin liitetiedostona viranomaisen kirjaamoon, rekrytointiprosessissa mukana olevalle viranhaltijalle tai viranomaisen rekrytointia varten rakentamaan sähköiseen tietojärjestelmään. Useimmiten viranomaiselta tulee saapumiskuittaus, mutta ei läheskään aina. Sähköiset tietojärjestelmät kuittaavat automaattisesti työhakemuksen saapuneeksi, samoin kirjaamot kuittaavat saapumisen, sen sijaan viranhaltijat unohtavat aika usein tämän kuittauksen sähköpostitse lähetettyjen hakemusten osalta, vielä yleisempää tämä vähintäänkin hyvän toimintatavan mukainen kuittaus jää unohduksiin yksityisellä sektorilla. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettu laki (12 §) on yksiselitteinen. Viranomaisen on viipymättä ilmoitettava sähköisen asiakirjan vastaanottamisesta lähettäjälle. Ilmoitus voidaan toimittaa tietojärjestelmän välityksellä automaattisena kuittauksena. Sähköinen hakemus on siis aina kuitattava.
Hallintomenettelyyn kuuluu asian vireillepano, valmistelu, esittely ja päätöksenteko, jonka jälkeen päätös annetaan tiedoksi asianosaiselle. Kokemusteni mukaan viime aikoina on yleistynyt tilanne, jossa työnhakuprosessin päättymisestä ei tule minkäänlaista tiedoksiantoa hakijoille tai tulee kuntalain pykälien (88-95 §:t) ja hallintolain pykälien (46, 47, 54-56 §:t) vastaisesti ainoastaan tiedote kirjeen muodossa "Tehtävään valittiin N.N. Kiitämme mielenkiinnosta… allekirjoituksineen". Tiedoksiannosta puuttuu täysin valitus-/oikaisuvaatimusohjeistus. Kuntalain 94 §:n mukaan ”päätökseen, josta saa tehdä kunnallisvalituksen, on liitettävä valitusosoitus. Päätökseen, josta saa tehdä oikaisuvaatimuksen, on liitettävä ohjeet oikaisuvaatimuksen tekemiseksi.”
Kuntalain 95 §:n mukaan asianosaiselle pitää lähettää luottamuselimen tai viranhaltijan päätöstä koskeva pöytäkirjanote oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen erikseen tiedoksi kirjeellä. Viranhakutilanteessa kaikki hakijat ovat asianosaisia, eli päätös on lähetettävä tiedoksi erikseen jokaiselle hakijalle. Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain 18 §:n mukaan hallintopäätös esimerkiksi viroista ja työsopimussuhteista voidaan antaa tiedoksi myös sähköisesti. Myös tällöin on annettava valitusosoitus tai oikaisuvaatimusohje.
Hallintolain 54 §:n mukaan ”viranomaisen on annettava tekemänsä päätös viipymättä tiedoksi asianosaiselle ja muulle tiedossa olevalle, jolla on oikeus hakea siihen oikaisua tai muutosta valittamalla”.
Itselle on tapahtunut kaksi tapausta kahden viikon sisällä kunnallishallinnossa (kunta ja maakuntaliitto). Toisessa tapauksessa viranhaltijapäätös tehtävän täyttämisestä jäi tulematta (vaikka se luvattiin sähköpostissa tulleessa valitun nimeä koskevassa viestissä) ja toisessa yllä kuvatunlainen kirje tuli ilman minkäänlaista valitusohjetta.
Työnhaku on nykyään mennyt yhä enenemässä määrin siihen, että julkisesti auki olevaan virkaan tai toimeen valitaan jo samaisessa organisaatiossa työskentelevä henkilö. Aika turhauttavaa toimintaa sekä organisaatioiden sisällä että työnhakijoiden kannalta, kun hakemuksia tulee kymmeniä, jos ei satoja, ja rekrytoitava saattaa olla jo etukäteen "katsottu" valmiiksi.
Onko tiedoksiantamisen laiminlyönneissä kysymys hallinnon avoimuuden kaventamispyrkimyksistä, resurssipulasta, tietämättömyydestä lainsäädännöstä vai silkasta laiskuudesta tai välinpitämättömyydestä?
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Ansioluettelo
Syntymäaika ja -paikka: 28.6.1967 Pori
Asevelvollisuus: Tykkimies (VSItR 1/1990)
Ajokortti: ABe
Harrastukset: Ulkoilu, opiskelu, kirjoittaminen ja tutkimus
Kielitaito: -suomi äidinkieli (VTM-todistus)
-ruotsi täydellinen taito
– Stora språkprovet (täydellinen taito), 4.5.2001
-englanti hyvä kirjallinen ja suullinen taito (VTM-todistus)
-saksa hyvä kirjallinen ja suullinen taito (VTM-todistus)
-venäjä alkeet
Koulutus:
VALTIOTIETEIDEN TOHTORI (yleinen valtio-oppi) 20.4.2005, Turun yliopisto (399.5 ov)
Valtiotieteiden lisensiaatti (valtio-oppi) 22.1.1997, Turun yliopisto
Valtiotieteen maisteri (pääaine: valtio-oppi, sivuaineet: pohjoismainen filologia, valtiosääntöoikeus ja poliittinen historia) 26.8.1992, Turun yliopisto (205 ov)
Ylioppilas 31.5.1986 Riihikedon lukio (Pori)
Jatkokoulutus:
2010- Venäjän kieli, Porin aikuislukio
2010 Arkiv- och informationsvetenskap GR (C), Processbaserad dokumenthantering & arkivredovisning. Mittuniversitetet (15 hp)
2009 Yrittäjän peruskurssi (210 h), PAKK
2009 ePro verkko-opetuksen asiantuntija (sosiaalinen media), SAMK (8 op)
2007–2009 English for Educational Professionals (30 ECTS credits), SAMK
2006 Työssäoppimisvastaavan opinnot (5 ov), Porin ammattiopisto 11.5.2006
2004–2005 Opettajan pedagogiset opinnot (35 ov), TAMK/Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu 31.5.2005 (lain 356/2003/asetuksen 357/2003 mukainen koulutus: pätevyys 986/1998)
2004 Oslo Summer School. Comparative Methodology–The Logic of Case Oriented Research, Oslo 26.–30.7.2004
2001–2002 Aikuiskasvatuksen ja kasvatustieteen approbatur (16 ov), Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus/Länsi-Suomen kesäyliopisto
1999 Mikrotukihenkilökurssi (256 h), Porin AKK
1999 Yrittäjävalmennus 1.3.1999–30.4.1999, S.I.Konsult Oy (Pori)
1997–1998 Arkiv- och informationsvetenskap B, 20 p, Mitthögskolan i Härnösand, Ruotsi (A+B vastaavat arkistonhoitajatutkintoa Suomessa)
1996–1997 Arkivkunskap och dokumenthantering A, 20 p, Mitthögskolan i Härnösand
1995 Saksan kielen ja kansainvälistymisen jatkokurssi (440 h), Jalasjärven AKK
1994 Taloustieteen approbatur (15 ov), Turun yliopisto
1994 Distanskurs i svenska (480 h), Vaasan AKK
1993 Going International -kansainvälistymis- ja kielivalmennus (320 h), Porin AKK
1986–, 2000– Filosofian ylioppilas (Turun yliopisto/Vaasan yliopisto; pohjoismainen filologia, germaaninen filologia)
Lyhytkurssit:
2009 Språkvård, Åbo Akademi/Öppna universitetet (5 op)
2009 Oppiminen kehittyy–kehittyykö opetus? -seminaarisarja, Opetusteknologiakeskus
2008 Asiakirjahallinnon ja arkistoimen kurssi (2 pv), Turun maakunta-arkisto
2007 Yrittäjyyspedagogiikka (12 h), SAMK
2007 Yrittäjyys (3 op), SAMK
2006 Työturvallisuuskortti, Porin ammattiopisto, 19.5.2006
2004, 2006 Hätäensiapukurssi (4 h), SPR Satakunnan piiri
2002 Yrittäjäkurssi (8 h), Pohjanmaan TE-keskus
2001 Valmiuskurssi, Maanpuolustuskoulutus ry (50 h), talosuojelukoulutus, Vaasan pelastuslaitos ja Pohjanmaan Pelastusalan Liitto ry (6 h)
2000 Tiedottajakurssi (6 h), Vaasan kesäyliopisto
Työkokemus:
8.2.2010–30.6.2010 Projektipäällikkö (arkistonmuodostussuunnitelma), SATAEDU-Satakunnan koulutuskuntayhtymä (arkistonmuodostussuunnitelman laatiminen/tietosuoja/Intra/Laatu ja prosessit)
1.1.2009–30.9.2009 Projektikoordinaattori (projektihallinnointi, maksatukset ja sisältö), Satakunnan ammattikorkeakoulu/Liiketoiminta ja kulttuuri/T&K. Botnia-Atlantica-ohjelman (EU/Suomen/Ruotsin valtiot) rahoittama UniPlatform-projekti (SAMK, Porin yliopistokeskus ja Mittuniversitetet, Härnösand/Sundsvall/Östersund) (9 kk)
1.1.2007–31.12.2008 Projektipäällikkö, dokumentinhallinta-projekti, tietohallintopalvelut, Satakunnan ammattikorkeakoulun keskushallinto (sähköisen asianhallinta-ohjelman käyttöönotto, Tweb/ARKKI ja AMS-työ/asiakirjahallinto) (2 v)
1.9.2004–31.12.2006 Projektipäällikkö/-vastaava, Porin Kiinteistönomistajain Keskusjärjestö ry (projektihallinta ja esimiestehtävät/rahoittajat: TE-keskus/Porin kaupunki) (2 v 4 kk)
01.03.2003–30.9.2004 Väitöskirjatutkija (VAKAVA) (tutkimus/opetus) Turun yliopisto, valtio-opin laitos (1 v 7 kk)
Kevät 2004, 2005
syksy 2006 Sukututkimuksen perusteet -kurssi, opettaja, Harjavallan kansalaisopisto
Syksy 2003, 2004 Ruotsin kielen kurssi, opettaja, Harjavallan kansalaisopisto
2002–2004 Kielten (ruotsi, englanti ja saksa) opettajan sijaisuuksia, Porin kaupunki/koulutoimi
1.12.1999–31.5.2002 Tietopalvelupäällikkö, Vaasan kaupunki (keskuskirjaamo ja -arkisto, esimiestehtävät) (2 v 6 kk)
1999 Tutkimusassistentti, Turun yliopiston valtio-opin laitos (6 kk)
1.12.1995–31.12.1998 Arkistonhoitaja (projekteissa) Härnösandin maakunta-arkisto, Ruotsi (3 v 1 kk)
1.11.199–5-15.1.1996 Projektitutkija, Satakunnan Salpa (2,5 kk)
1994 Tutkimusassistentti, Turun yliopiston valtio-opin laitos (5 kk)
1991 Virkamiesharjoittelija, Turun yliopiston valtio-opin laitos ( 3 kk)
1983–1989 Kesätyöt (Porin kaupunki 1983–1988) ja Wårby källa Tukholma 1989)
ATK-taidot: Windows-käyttöjärjestelmä, Office-ohjelmat ja KuntaToimisto/Tweb/ARKKI, SPSS for Windows ja Tixel-tilasto-ohjelmat sekä mikrotukihenkilökoulutus, Pori-AKK/1999
Artikkelit:
”Kansanedustajien valtiopäiväkokemus vaikuttaa valiokuntien puheenjohtajavalintoihin”, Ilta-Sanomat 6.11.1996
”Valiokuntien puheenjohtajat valitaan kokeneiden kansanedustajien joukosta”, Satakunnan Kansa 9.11.1996
”Kirkonkirjat maakunta-arkistoihin Ruotsissa”, Satakunnan Kansa 13.8.1998
”Att söka sina rötter i Finland”, Västernorrlands Allehanda (Härnösand, Sverige), 25.08.1998
”Ruotsissa äänestetään henkilöä”, Satakunnan Kansa, 7.9.1998
”Rumpan har gått, flottningen längs Ångermanälven”, Västernorrlands Allehanda, 12.9.1998
”Ångermanälvens Flottningsförening”, Riksarkivets årsbok (Sverige) 1999, s. 199-208
"Rumpan har gått" Flottningen längs Ångermanälven. Nordisk Arkivnyt (Oslo) 1/1999
"Vaalimaantiede tutkii äänestyskäyttäytymistä", Uusi Aika (Pori) 22.7.1999
”Backgrounds of the Committee Chairpersons in the Finnish Eduskunta 1945-1994”, Statsvetenskaplig tidskrift, s.417–435, (102) 4/1999
”Suomalaiset Ruotsissa. Suomalaisen siirtolaisuuden historia. Osa 3”, Agricolan kirja-arvostelut, H-verkko 13.2.2001
”Arkivprofessionen i Finland och Sverige. Likheter och olikheter”, Ruotsin valtionarkiston johtaja Erik Norbergin juhlakirja, 2002
”Det finländska utskottsväsendets omformning och dess inverkan på utskottens sammansättning efter 1983 års riksdagsval”, NOPSA-konferensen 15–17.8. 2002/Ålborg, Tanska
”Politik är att kunna. Anciennitet i de finländska riksdagsutskotten”. Politiikan tutkimuksen päivät 16.–17.1.2003/Turku
”Juha T. Hakala (2004): Opinnäyteopas ammattikorkeakouluille”, Agricolan kirja-arvostelut, H-verkko 20.5.2004
”Kansanedustajat–asiantuntijoita vai julkkiksia”, Satakunnan Kansan yliökirjoitus 25.4.2005
”Kylätalkkari-projekti työllistää Viikkarissa”, Viikkari-lehti 1/2005
” Kolmas sektori helpottaa pitkäaikaistyöttömyyttä”, Satakunnan Kansan yliökirjoitus 24.3.2006
”Naiset näkyvät eduskunnassa”, Satakunnan Kansan yliökirjoitus 4.6.2006
”Naisten osuus kansanedustajista hiljalleen noussut”, Turun Sanomien aliokirjoitus 15.7.2006
”Satakunnan korkeakoulut avaavat tutkimus- ja koulutusyhteistyötä Ruotsiin”, Satakunnan Kansan yliökirjoitus 27.12.2008
”Sähköiset asiakirjat valtaavat alaa hallinnossa”, Turun Sanomien alakertakirjoitus 18.9.2009
Raportit:
”Työllistämistä ja vanhusten tukipalvelua” Kylätalkkari-projektin loppuraportti. Porin Kiinteistönomistajain Keskusjärjestö ry. 2005.
”Kylätalkkaritoimintaa Porissa”, Kylätalkkari 2-projektin loppuraportti. Porin Kiinteistönomistajain Keskusjärjestö ry. 2005.
”Networking across the Bothnian Sea. Report on UniPlatform project actions and outcomes”. UniPlatform-projektin loppuraportti. Satakunnan ammattikorkeakoulu. 2009
Julkaisut:
Väitöskirja: ”Valiokuntapalapeli eduskunnassa. Valiokuntajäsenyydet 1945–2002”. 2005.
”Kylä, tehdas ja lähiö. Pohjois-Porin Sosialidemokraatit 100 vuotta”. 2006.
Luottamustoimet:
Satakunnan ammattikorkeakoulun lautakunnan jäsen 2005–2008
Porin Palveluliikelaitoksen johtokunnan jäsen 2009–
AKAVAn aluetoimikunnan (Satakunta) jäsen 2007–
Porin yhteisen kirkkovaltuuston varajäsen 2007–
Keski-Porin seurakuntaneuvoston varajäsen 2007–
Vapaaehtoistoiminta:
Vapaaehtoistoimitsija/Transportation (Pori Jazz-juhlat/heinäkuu) 2002–
Vapaaehtoistoimitsija/Transportation (Sonisphere/heinäkuu) 2009
Apurahat/stipendit:
Porin kaupunki, 1992
Eetu Salinin säätiö, 1992 ja 1999
Turun yliopistoseura, 1994
Turun yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Mauno Koiviston synnyinkodista kunnostettu tutkijahuone (asunto/6 kk), 1994 ja 1999
Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apuraha, 1995
Matka-apuraha (NOPSA-konferenssi, Aalborg, Tanska), elokuu 2002, VAKAVA
Nuoren tutkijan apuraha (6 kk), Turun yliopistosäätiö 2002–2003
14 vrk:n oleskelustipendi Tukholmaan (1.10.2005–15.10.2005), Suomalais-ruotsalainen Kulttuurirahasto.
Matka-apuraha/Kuala Lumpur (Malesia) ICA (16th International Congress on Archives), 21.-27.7.2008, Arkistoyhdistys/OPM.
Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apuraha, 2009 (integroidun asiakirjahallinnon ja arkistoinnin tutkimiseen)
Matka-apuraha/Suomen arkistopäivät (Jyväskylä) 17.-19.5.2010, Arkistoyhdistys/OPM.
Asevelvollisuus: Tykkimies (VSItR 1/1990)
Ajokortti: ABe
Harrastukset: Ulkoilu, opiskelu, kirjoittaminen ja tutkimus
Kielitaito: -suomi äidinkieli (VTM-todistus)
-ruotsi täydellinen taito
– Stora språkprovet (täydellinen taito), 4.5.2001
-englanti hyvä kirjallinen ja suullinen taito (VTM-todistus)
-saksa hyvä kirjallinen ja suullinen taito (VTM-todistus)
-venäjä alkeet
Koulutus:
VALTIOTIETEIDEN TOHTORI (yleinen valtio-oppi) 20.4.2005, Turun yliopisto (399.5 ov)
Valtiotieteiden lisensiaatti (valtio-oppi) 22.1.1997, Turun yliopisto
Valtiotieteen maisteri (pääaine: valtio-oppi, sivuaineet: pohjoismainen filologia, valtiosääntöoikeus ja poliittinen historia) 26.8.1992, Turun yliopisto (205 ov)
Ylioppilas 31.5.1986 Riihikedon lukio (Pori)
Jatkokoulutus:
2010- Venäjän kieli, Porin aikuislukio
2010 Arkiv- och informationsvetenskap GR (C), Processbaserad dokumenthantering & arkivredovisning. Mittuniversitetet (15 hp)
2009 Yrittäjän peruskurssi (210 h), PAKK
2009 ePro verkko-opetuksen asiantuntija (sosiaalinen media), SAMK (8 op)
2007–2009 English for Educational Professionals (30 ECTS credits), SAMK
2006 Työssäoppimisvastaavan opinnot (5 ov), Porin ammattiopisto 11.5.2006
2004–2005 Opettajan pedagogiset opinnot (35 ov), TAMK/Tampereen ammatillinen opettajakorkeakoulu 31.5.2005 (lain 356/2003/asetuksen 357/2003 mukainen koulutus: pätevyys 986/1998)
2004 Oslo Summer School. Comparative Methodology–The Logic of Case Oriented Research, Oslo 26.–30.7.2004
2001–2002 Aikuiskasvatuksen ja kasvatustieteen approbatur (16 ov), Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus/Länsi-Suomen kesäyliopisto
1999 Mikrotukihenkilökurssi (256 h), Porin AKK
1999 Yrittäjävalmennus 1.3.1999–30.4.1999, S.I.Konsult Oy (Pori)
1997–1998 Arkiv- och informationsvetenskap B, 20 p, Mitthögskolan i Härnösand, Ruotsi (A+B vastaavat arkistonhoitajatutkintoa Suomessa)
1996–1997 Arkivkunskap och dokumenthantering A, 20 p, Mitthögskolan i Härnösand
1995 Saksan kielen ja kansainvälistymisen jatkokurssi (440 h), Jalasjärven AKK
1994 Taloustieteen approbatur (15 ov), Turun yliopisto
1994 Distanskurs i svenska (480 h), Vaasan AKK
1993 Going International -kansainvälistymis- ja kielivalmennus (320 h), Porin AKK
1986–, 2000– Filosofian ylioppilas (Turun yliopisto/Vaasan yliopisto; pohjoismainen filologia, germaaninen filologia)
Lyhytkurssit:
2009 Språkvård, Åbo Akademi/Öppna universitetet (5 op)
2009 Oppiminen kehittyy–kehittyykö opetus? -seminaarisarja, Opetusteknologiakeskus
2008 Asiakirjahallinnon ja arkistoimen kurssi (2 pv), Turun maakunta-arkisto
2007 Yrittäjyyspedagogiikka (12 h), SAMK
2007 Yrittäjyys (3 op), SAMK
2006 Työturvallisuuskortti, Porin ammattiopisto, 19.5.2006
2004, 2006 Hätäensiapukurssi (4 h), SPR Satakunnan piiri
2002 Yrittäjäkurssi (8 h), Pohjanmaan TE-keskus
2001 Valmiuskurssi, Maanpuolustuskoulutus ry (50 h), talosuojelukoulutus, Vaasan pelastuslaitos ja Pohjanmaan Pelastusalan Liitto ry (6 h)
2000 Tiedottajakurssi (6 h), Vaasan kesäyliopisto
Työkokemus:
8.2.2010–30.6.2010 Projektipäällikkö (arkistonmuodostussuunnitelma), SATAEDU-Satakunnan koulutuskuntayhtymä (arkistonmuodostussuunnitelman laatiminen/tietosuoja/Intra/Laatu ja prosessit)
1.1.2009–30.9.2009 Projektikoordinaattori (projektihallinnointi, maksatukset ja sisältö), Satakunnan ammattikorkeakoulu/Liiketoiminta ja kulttuuri/T&K. Botnia-Atlantica-ohjelman (EU/Suomen/Ruotsin valtiot) rahoittama UniPlatform-projekti (SAMK, Porin yliopistokeskus ja Mittuniversitetet, Härnösand/Sundsvall/Östersund) (9 kk)
1.1.2007–31.12.2008 Projektipäällikkö, dokumentinhallinta-projekti, tietohallintopalvelut, Satakunnan ammattikorkeakoulun keskushallinto (sähköisen asianhallinta-ohjelman käyttöönotto, Tweb/ARKKI ja AMS-työ/asiakirjahallinto) (2 v)
1.9.2004–31.12.2006 Projektipäällikkö/-vastaava, Porin Kiinteistönomistajain Keskusjärjestö ry (projektihallinta ja esimiestehtävät/rahoittajat: TE-keskus/Porin kaupunki) (2 v 4 kk)
01.03.2003–30.9.2004 Väitöskirjatutkija (VAKAVA) (tutkimus/opetus) Turun yliopisto, valtio-opin laitos (1 v 7 kk)
Kevät 2004, 2005
syksy 2006 Sukututkimuksen perusteet -kurssi, opettaja, Harjavallan kansalaisopisto
Syksy 2003, 2004 Ruotsin kielen kurssi, opettaja, Harjavallan kansalaisopisto
2002–2004 Kielten (ruotsi, englanti ja saksa) opettajan sijaisuuksia, Porin kaupunki/koulutoimi
1.12.1999–31.5.2002 Tietopalvelupäällikkö, Vaasan kaupunki (keskuskirjaamo ja -arkisto, esimiestehtävät) (2 v 6 kk)
1999 Tutkimusassistentti, Turun yliopiston valtio-opin laitos (6 kk)
1.12.1995–31.12.1998 Arkistonhoitaja (projekteissa) Härnösandin maakunta-arkisto, Ruotsi (3 v 1 kk)
1.11.199–5-15.1.1996 Projektitutkija, Satakunnan Salpa (2,5 kk)
1994 Tutkimusassistentti, Turun yliopiston valtio-opin laitos (5 kk)
1991 Virkamiesharjoittelija, Turun yliopiston valtio-opin laitos ( 3 kk)
1983–1989 Kesätyöt (Porin kaupunki 1983–1988) ja Wårby källa Tukholma 1989)
ATK-taidot: Windows-käyttöjärjestelmä, Office-ohjelmat ja KuntaToimisto/Tweb/ARKKI, SPSS for Windows ja Tixel-tilasto-ohjelmat sekä mikrotukihenkilökoulutus, Pori-AKK/1999
Artikkelit:
”Kansanedustajien valtiopäiväkokemus vaikuttaa valiokuntien puheenjohtajavalintoihin”, Ilta-Sanomat 6.11.1996
”Valiokuntien puheenjohtajat valitaan kokeneiden kansanedustajien joukosta”, Satakunnan Kansa 9.11.1996
”Kirkonkirjat maakunta-arkistoihin Ruotsissa”, Satakunnan Kansa 13.8.1998
”Att söka sina rötter i Finland”, Västernorrlands Allehanda (Härnösand, Sverige), 25.08.1998
”Ruotsissa äänestetään henkilöä”, Satakunnan Kansa, 7.9.1998
”Rumpan har gått, flottningen längs Ångermanälven”, Västernorrlands Allehanda, 12.9.1998
”Ångermanälvens Flottningsförening”, Riksarkivets årsbok (Sverige) 1999, s. 199-208
"Rumpan har gått" Flottningen längs Ångermanälven. Nordisk Arkivnyt (Oslo) 1/1999
"Vaalimaantiede tutkii äänestyskäyttäytymistä", Uusi Aika (Pori) 22.7.1999
”Backgrounds of the Committee Chairpersons in the Finnish Eduskunta 1945-1994”, Statsvetenskaplig tidskrift, s.417–435, (102) 4/1999
”Suomalaiset Ruotsissa. Suomalaisen siirtolaisuuden historia. Osa 3”, Agricolan kirja-arvostelut, H-verkko 13.2.2001
”Arkivprofessionen i Finland och Sverige. Likheter och olikheter”, Ruotsin valtionarkiston johtaja Erik Norbergin juhlakirja, 2002
”Det finländska utskottsväsendets omformning och dess inverkan på utskottens sammansättning efter 1983 års riksdagsval”, NOPSA-konferensen 15–17.8. 2002/Ålborg, Tanska
”Politik är att kunna. Anciennitet i de finländska riksdagsutskotten”. Politiikan tutkimuksen päivät 16.–17.1.2003/Turku
”Juha T. Hakala (2004): Opinnäyteopas ammattikorkeakouluille”, Agricolan kirja-arvostelut, H-verkko 20.5.2004
”Kansanedustajat–asiantuntijoita vai julkkiksia”, Satakunnan Kansan yliökirjoitus 25.4.2005
”Kylätalkkari-projekti työllistää Viikkarissa”, Viikkari-lehti 1/2005
” Kolmas sektori helpottaa pitkäaikaistyöttömyyttä”, Satakunnan Kansan yliökirjoitus 24.3.2006
”Naiset näkyvät eduskunnassa”, Satakunnan Kansan yliökirjoitus 4.6.2006
”Naisten osuus kansanedustajista hiljalleen noussut”, Turun Sanomien aliokirjoitus 15.7.2006
”Satakunnan korkeakoulut avaavat tutkimus- ja koulutusyhteistyötä Ruotsiin”, Satakunnan Kansan yliökirjoitus 27.12.2008
”Sähköiset asiakirjat valtaavat alaa hallinnossa”, Turun Sanomien alakertakirjoitus 18.9.2009
Raportit:
”Työllistämistä ja vanhusten tukipalvelua” Kylätalkkari-projektin loppuraportti. Porin Kiinteistönomistajain Keskusjärjestö ry. 2005.
”Kylätalkkaritoimintaa Porissa”, Kylätalkkari 2-projektin loppuraportti. Porin Kiinteistönomistajain Keskusjärjestö ry. 2005.
”Networking across the Bothnian Sea. Report on UniPlatform project actions and outcomes”. UniPlatform-projektin loppuraportti. Satakunnan ammattikorkeakoulu. 2009
Julkaisut:
Väitöskirja: ”Valiokuntapalapeli eduskunnassa. Valiokuntajäsenyydet 1945–2002”. 2005.
”Kylä, tehdas ja lähiö. Pohjois-Porin Sosialidemokraatit 100 vuotta”. 2006.
Luottamustoimet:
Satakunnan ammattikorkeakoulun lautakunnan jäsen 2005–2008
Porin Palveluliikelaitoksen johtokunnan jäsen 2009–
AKAVAn aluetoimikunnan (Satakunta) jäsen 2007–
Porin yhteisen kirkkovaltuuston varajäsen 2007–
Keski-Porin seurakuntaneuvoston varajäsen 2007–
Vapaaehtoistoiminta:
Vapaaehtoistoimitsija/Transportation (Pori Jazz-juhlat/heinäkuu) 2002–
Vapaaehtoistoimitsija/Transportation (Sonisphere/heinäkuu) 2009
Apurahat/stipendit:
Porin kaupunki, 1992
Eetu Salinin säätiö, 1992 ja 1999
Turun yliopistoseura, 1994
Turun yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Mauno Koiviston synnyinkodista kunnostettu tutkijahuone (asunto/6 kk), 1994 ja 1999
Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apuraha, 1995
Matka-apuraha (NOPSA-konferenssi, Aalborg, Tanska), elokuu 2002, VAKAVA
Nuoren tutkijan apuraha (6 kk), Turun yliopistosäätiö 2002–2003
14 vrk:n oleskelustipendi Tukholmaan (1.10.2005–15.10.2005), Suomalais-ruotsalainen Kulttuurirahasto.
Matka-apuraha/Kuala Lumpur (Malesia) ICA (16th International Congress on Archives), 21.-27.7.2008, Arkistoyhdistys/OPM.
Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan rahaston apuraha, 2009 (integroidun asiakirjahallinnon ja arkistoinnin tutkimiseen)
Matka-apuraha/Suomen arkistopäivät (Jyväskylä) 17.-19.5.2010, Arkistoyhdistys/OPM.
maanantai 24. toukokuuta 2010
Suomen Arkistopäivät Jyväskylässä
Yleistä
Asiakirjahallinnon, arkistotoimen ja tietotyön ammattilaiset kokoontuivat Jyväskylään 18.-19.5.2010. Valtakunnalliset kahdeksannet Arkistopäivät järjestettiin Jyväskylän maakunta-arkiston ja Maanmittauslaitoksen arkisto toimesta Jyväskylän Paviljongi-kongressikeskuksessa.
Arkistopäivät järjestetään joka neljäs vuosi, ja se on merkittävin Suomessa järjestettävä arkistoalan ammattilaisten tapahtuma. Ensimmäiset arkistopäivät järjestettiin täsmälleen päivälleen 32 vuotta sitten, 1978 Helsingissä.
Vuoden 2010 Arkistopäiville osallistui yli 320 asiakirjahallinnon ja arkistoalan ammattilaista valtionhallinnosta, kunnista ja yksityistä yrityksistä ja yhteisöistä.
17.5.2010
Tutustuminen Jyväskylän maakunta-arkistoon ja maanmittauslaitoksen arkistokeskukseen.
18.5.2010
Arkistopäivät avasivat Jyväskylän maakunta-arkiston johtaja Päivi Hirvonen ja Maanmittauslaitoksen arkistokeskuksen johtaja Marja Rantala. Avauksen jälkeen tervehdyksensä esittivät opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Anne Luoto-Halvari, Maanmittauslaitoksen johtaja Jarmo Ratia ja Jyväskylän kaupungin hallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen. Teemaksi oli valittu muutos ja muutosjohtaminen arkistotoimessa ja asiakirjahallinnossa. Alkusanoissa todettiin, että ”kaikki on muutoksessa, vain muutos on pysyvää”. Muutos koskettaa nyt joka hallinnollista osa-aluetta, yhdistymiset, fuusiot, alueellistaminen, ulkoistaminen ja tuottavuus ovat tämän päivän sanoja. Muutoshankkeet, muutosjohtaminen ja muutokseen suhtautuminen, hallinnointi ja sopeutuminen ovat keskeisiä asioita, kun mietitään muutoksen kourissa olevan henkilökunnan jaksamista ja organisaatioiden johtamiskulttuurin sekä johtamisen haasteita.
Suuren asiantuntijatapahtuman suola ovat tietysti käytävä- ja ruokataukokeskustelut ja (epä)virallinen verkottuminen.
Muutos ja muutoksen hallinta
Arkistopäivien keynote –puhuja oli VTT Pekka Mattila, joka aloitti arkistopäivien varsinaisen ohjelman noin tunnin luennollaan ”Asiantuntija muutoksessa, asiantuntijatyö murroksessa – ilmiöt ja selviytymiskeinot”. Mattila nosti esille muutoksen asiantuntija- ja erityisesti tietotyössä ja johdatteli arkistoammattilaiset työelämän ja muutoksen hallinnan kysymyksiin. Luennoitsija oli kiitettävällä tavalla perehtynyt asiakirjahallinnon ongelmiin ja kipupisteisiin. Luento oli hyvin herättelevä ja sai hyvän vastaanoton yleisössä.
Mattilan mukaan muutoksen aikaansaamiseksi tulee tarttua organisaatiokulttuuriin. Organisaatiokulttuuri ja henki ovat ratkaisevassa asemassa kun henkilökuntaa sitoutetaan strategioihin, visioihin ja laatujärjestelmän mukaiseen ohjeistopatteristoon. ”Virallisen organisaation lisäksi työyhteisössä vallitsee aina epävirallinen organisaatio” ja ” kulttuuri syö strategian alkupalaksi”.
Muutoksen läpivienti on erityisen tärkeää ja haasteellista asiantuntijaorganisaatioissa, joissa työntekijät vaikuttavat itse omaan tehtäväkuvaan ja useiden työt ovat hyvinkin eriytyneitä ja kapea-alaisia. Hänen mukaansa tärkeimpiä selviytymiskeinoja tulevaisuudessa tulevat olemaan metataidot, eli uuden oppimisessa tarvittavat taidot sekä työyhteisötaidot kuten yhteistyökyvyn, sosiaaliset viestintätaidot, kuten toisten kuuntelun ja oma-aloitteisuuden oman työn ja organisaation kehittämisessä.
Asiakirjahallinnon, arkistotoimen ja tietotyön ammattilaiset kokoontuivat Jyväskylään 18.-19.5.2010. Valtakunnalliset kahdeksannet Arkistopäivät järjestettiin Jyväskylän maakunta-arkiston ja Maanmittauslaitoksen arkisto toimesta Jyväskylän Paviljongi-kongressikeskuksessa.
Arkistopäivät järjestetään joka neljäs vuosi, ja se on merkittävin Suomessa järjestettävä arkistoalan ammattilaisten tapahtuma. Ensimmäiset arkistopäivät järjestettiin täsmälleen päivälleen 32 vuotta sitten, 1978 Helsingissä.
Vuoden 2010 Arkistopäiville osallistui yli 320 asiakirjahallinnon ja arkistoalan ammattilaista valtionhallinnosta, kunnista ja yksityistä yrityksistä ja yhteisöistä.
17.5.2010
Tutustuminen Jyväskylän maakunta-arkistoon ja maanmittauslaitoksen arkistokeskukseen.
18.5.2010
Arkistopäivät avasivat Jyväskylän maakunta-arkiston johtaja Päivi Hirvonen ja Maanmittauslaitoksen arkistokeskuksen johtaja Marja Rantala. Avauksen jälkeen tervehdyksensä esittivät opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Anne Luoto-Halvari, Maanmittauslaitoksen johtaja Jarmo Ratia ja Jyväskylän kaupungin hallituksen puheenjohtaja Veijo Koskinen. Teemaksi oli valittu muutos ja muutosjohtaminen arkistotoimessa ja asiakirjahallinnossa. Alkusanoissa todettiin, että ”kaikki on muutoksessa, vain muutos on pysyvää”. Muutos koskettaa nyt joka hallinnollista osa-aluetta, yhdistymiset, fuusiot, alueellistaminen, ulkoistaminen ja tuottavuus ovat tämän päivän sanoja. Muutoshankkeet, muutosjohtaminen ja muutokseen suhtautuminen, hallinnointi ja sopeutuminen ovat keskeisiä asioita, kun mietitään muutoksen kourissa olevan henkilökunnan jaksamista ja organisaatioiden johtamiskulttuurin sekä johtamisen haasteita.
Suuren asiantuntijatapahtuman suola ovat tietysti käytävä- ja ruokataukokeskustelut ja (epä)virallinen verkottuminen.
Muutos ja muutoksen hallinta
Arkistopäivien keynote –puhuja oli VTT Pekka Mattila, joka aloitti arkistopäivien varsinaisen ohjelman noin tunnin luennollaan ”Asiantuntija muutoksessa, asiantuntijatyö murroksessa – ilmiöt ja selviytymiskeinot”. Mattila nosti esille muutoksen asiantuntija- ja erityisesti tietotyössä ja johdatteli arkistoammattilaiset työelämän ja muutoksen hallinnan kysymyksiin. Luennoitsija oli kiitettävällä tavalla perehtynyt asiakirjahallinnon ongelmiin ja kipupisteisiin. Luento oli hyvin herättelevä ja sai hyvän vastaanoton yleisössä.
Mattilan mukaan muutoksen aikaansaamiseksi tulee tarttua organisaatiokulttuuriin. Organisaatiokulttuuri ja henki ovat ratkaisevassa asemassa kun henkilökuntaa sitoutetaan strategioihin, visioihin ja laatujärjestelmän mukaiseen ohjeistopatteristoon. ”Virallisen organisaation lisäksi työyhteisössä vallitsee aina epävirallinen organisaatio” ja ” kulttuuri syö strategian alkupalaksi”.
Muutoksen läpivienti on erityisen tärkeää ja haasteellista asiantuntijaorganisaatioissa, joissa työntekijät vaikuttavat itse omaan tehtäväkuvaan ja useiden työt ovat hyvinkin eriytyneitä ja kapea-alaisia. Hänen mukaansa tärkeimpiä selviytymiskeinoja tulevaisuudessa tulevat olemaan metataidot, eli uuden oppimisessa tarvittavat taidot sekä työyhteisötaidot kuten yhteistyökyvyn, sosiaaliset viestintätaidot, kuten toisten kuuntelun ja oma-aloitteisuuden oman työn ja organisaation kehittämisessä.
Muutos ja muutoksen hallinta asiakirjahallinnossa ja arkistoimessa hallitsi arkistopäivien esityksiä ja myös käytävä- ja kahvipuheita. Julkinen hallinto on muutostilassa, organisaatioita lakkautetaan, yhdistetään, fuusioidaan ja organisoidaan sisäisesti uudelleen. Hallinnon muutoksiin on kiinteä sidos tietohallinnon (ICT) vastuut ja ohjelmistoratkaisut ja niiden vaikutukset arkistoimen ja asiakirjahallinnon toimintoihin. Uudelleen organisoitumiseen liittyy viranomaistoiminnassa syntyneiden asiakirjojen asianmukainen käsittely, säilytys ja seulonta/hävittäminen kestävällä ja tietosuojan edellyttämällä tavalla. Arkistot on päätettävä, ja uudet aloitettava.Asiakirjahallinnon organisointi, ohjeistus, käytännöt, vastuut ja valvonta laahaavat usein perässä organisaatiomuutoksissa ja tietojärjestelmäratkaisuissa, kuitenkin nämä kysymykset koskevat mitä suurimmassa määrin asiakirjahallintoa ja arkistoja. Siksi yksi arkistopäivien keskeisistä sanomista oli, että kaikissa julkishallinnon muutostilanteissa asiakirjahallinnon ja arkistotoimen organisointi, vastuu, ohjeet ja ratkaisut on määriteltävä ajoissa, kokonaisvaltaisesti ja tarkasti. Arkistolaitos ja muutokset Myös arkistolaitosta koskevat muutokset puhuttavat ammattilaisia. Tilaratkaisujen selvitysmies rakennusneuvos Erkki Aho on antanut tammikuun 2010 loppupuolella toimitilaraporttinsa selvittänyt opetusministerin toimeksiannosta. Raportin keskeinen kysymys oli, tarvitseeko arkistolaitos alueellisen keskusarkiston vähemmän käytetylle pysyvästi säilytettävälle arkistomateriaalille ja missä aikataulussa. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole vielä päättänyt jatkotoimista, miten tilantarveraportin johtopäätöksiä aletaan toteuttamaan.
Erityisiä kysymyksiä
Arkistopäivien erityisinä teemoina olivat muutos asiakirjahallinnossa, sähköinen arkistointi, yhteiset tietojärjestelmät ja alan koulutuksen kehittäminen.Sähköisen Kansallisen terveysarkiston (KanTa), Kansallisen digitaalisen kirjaston (KDK), Valtion konserniohjauksen tietohallinnon ja arkistolaitoksen sähköisen tiedonhallinnan (Päivi Happonen) ja digitointiprojektien (Istvan Kecskemeti) esittelyt ovat ensimmäisen päivän ohjelmassa.
Suomessa otetaan vaiheittain käyttöön sähköinen resepti ja sähköinen potilastiedon arkisto. Sähköisiä reseptien kirjoittamisen jälkeen lääkäri voi suostumuksella tarkistaa niiden mukaisen kokonaislääkitys. Tällä ehkäistään lääkkeiden haitallisia yhteisvaikutuksia ja päällekkäisyyttä. Kun sähköinen potilastiedon arkisto on otettu käyttöön, terveydenhuollon ammattihenkilö saa suostumuksella tiedon aiemmin saamastasi hoidosta. Ensimmäisen sähköisen reseptin jälkeen tai kun potilastieto on arkistoitu sähköisesti, niitä voi katsella paikasta ja ajasta riippumatta Internetissä.
KDK-hankkeessa on tarkoitus parantaa kirjastojen, arkistojen ja museoiden sähköisten aineistojen saatavuutta ja pitkäaikaissäilytystä.
Iltatilaisuudessa 18.5.2010 Jyväskylän paviljongissa saatiin nauttia pöydän antimista, musiikista ja
järjestyksessä neljännen Väinö Voionmaa -palkinnon jakamisesta. Voionmaa-palkinto annettiin parhaasta vuosina 2006−2009 julkaistusta paikallishistoriallisesta tutkimuksesta. Palkinnon sai filosofian maisteri Anu Talkan toimittama teos "Pitäjä ison kiven takana - Lemin historia". Kunniamaininnan sai filosofian maisteri Heikki Junnila teoksesta "Ruutimakasiinista Lakeuden Ristiin. Seinäjoen seurakunnan historia 1863−2004".
Ruokapöytäkeskustelut sivusivat päivän luentoja, muutosta, arkistojen päättämistä uudelleenorganisointitilanteissa ja seulontaohjeita.
19.5.2010
Toisen päivän aamupäivän ajan arkistoammattilaiset pohtivat kolmessa ryhmässä julkishallinnon muutosten vaikutusta asiakirjahallintoon, yhteisten järjestelmien ja palvelujen vaikutuksia sekä arkistoalan koulutustarpeita. Iltapäivällä kolmen ryhmän tulokset esitettiin puheenjohtajien toimesta. Arkistoneuvos Eljas Orrman Kansallisarkistosta piti esityksen arkistotoimen kolmesta vuosikymmenestä. Esitys oli kattava historiallinen paluu vuoden 1983 arkistolain syntymiseen, kolmeen ensimmäiseen arkistopäivään ja arkistotoimen/terminologian kehittymiseen sodan jälkeisinä aikoina. Lopuksi arkistolaitoksen pääjohtaja esitti teesit 2010 luvulle sekä paljasti seuraavien arkistopäivien järjestäjä ja -vastuutahon. Vuoden 2014 Arkistopäivät pidetään Vaasassa Vaasan maakunta-arkiston järjestämänä. Vaasan maakunta-arkiston johtaja Arja Rantanen esitteli Vaasaa ja Vaasan maakunta-arkistoa sekä toivotti kaikki tervetulleiksi seuraaville arkistopäiville "energiseen Vaasaan".
Lopuksi
Seminaariohjelma oli laaja ja kattava. Parasta ovat kuitenkin seminaariohjelman tauoilla ja vapaammissa tilanteissa käydyt keskustelut. Se voimaannuttaa ja saa aikaan uutta henkeä asioiden tiimoilta, joiden parissa tuntee olevansa usein aika yksin ja voimaton.
Lopuksi
Seminaariohjelma oli laaja ja kattava. Parasta ovat kuitenkin seminaariohjelman tauoilla ja vapaammissa tilanteissa käydyt keskustelut. Se voimaannuttaa ja saa aikaan uutta henkeä asioiden tiimoilta, joiden parissa tuntee olevansa usein aika yksin ja voimaton.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Dokumentstyrning i organisationsprocesser
Processer, mätning och styrning i organisationer
Ljungberg/Larsson definierar en huvudprocess som ”ett repetitivt använt nätverk av i ordning länkade aktiviteter som använder information och resurser för att transformera ”objekt in” till ”objekt ut”, från identifiering till tillfredsställelse av kundens behov”. Vidare kan man nämna Rentzhogs definition: ” en kedja av aktiviteter som i ett återkommande flöde skapar värde för en kund. I bägge definitionerna står aktivitet/funktion/verksamhet, värde/resultat och kund i fokus. Personalen/människorna behövs för att få till stånd resultat ur verksamheten (Ljungberg&Larsson 2001, 194-198).
Kartläggning och beskrivning av processer är en del av kvalitetsarbetet i organisationer. Ordet kvalitet betyder de egenskaper som en kund förväntar sig av en produkt/en tjänst. Med kvalitetsarbete menas planering av verksamhet och målsättning i en organisation. Genom detta eftersträvs pågående utveckling. Som mål är att hitta bra verksamhetsformer/praxis och att förbättra kunskaps- och erfarenhetsöverföring i en organisation. Med kvalitetsstyrning menas de åtgärder som en organisation utför för att garantera att produkterna/tjänsterna tillfredsställer kundernas kvalitetskrav och att de uppfyller lagar, regler och normer. För kvalitetsstyrning kan man ansöka om/genomföra certifiering (Föreläsningar).
Tom Sahlén i sin artikel ”Kaos eller struktur – om modern dokumenthantering”, 2005, 29-30, (i Dokumentstyrning i processorienterade organisationer) definierar en (huvud)process som en serie aktiviteter i verksamheter som förädlar produkt eller tjänst (INPUT) till en extern tjänst (OUTPUT). Processen har en tydlig början och noggrant bestämt slut. Man måste bestämma vilka är insatserna som krävs i processen, vad den producerar, hur den producerar och vilka som är resultat av processen. Alla processer har en kund/kunder. Kunden tar emot processens output. En av processens egenskaper är att den upprepas flera gånger. Processer förverkligar verksamhetens affärsidé och de är avgörande och betydelsefulla för hela verksamheten (Ljungberg&Larsson 2001, 82-83). En process framskrider stegvis, ett steg följs av ett följande. En process beskrivs grafiskt med hjälp av olika processkartor och processkartläggning. Processkartorna bidrar till att man bättre kan förstå olika funktioners/aktiviteters sammanhängande och ordning i processkedjan. En process har en ägare som har ansvaret för processens verksamhet, resultat och utveckling.
Process kan spjälkas upp i delprocesser och aktiviteter. En process/verksamhetsområde är en serie organisationsuppgifter/aktiviteter med vilkas hjälp ett visst resultat/mål/värde uppnås. En aktivitet/en uppgift kan delas in i olika behandlingsskeden. Dessa aktiviteter är ofta praktiska åtgärder utförda av individ eller grupp/team i en organisation.
När man beskriver en organisation eller ett företag utifrån dess processer, framträder vikten av att identifiera tre olika typer av processer: kund- (kärn-/operativa) processer, stöd(stödjande) processer och ledningsprocesser/ledning (Ljungberg&Larsson 2001, 184-187; Sahlén 2005, 30).
Kund- (kärn-/de operativa) processerna är en kombination av processer/delprocesser som är viktiga ur kundernas synvinkel. En kundprocess är dock inte samma sak som en funktion/aktivitet. En process tillfredsställer ett behov medan funktionernas syfte till stor del är att vårda en speciell kompetens som sedan används i en eller flera processer. De flesta kundprocesser kräver flera sorters kompetenser vilket leder till att de oftast är tvärfunktionella (Ljungberg&Larsson 2001, 83).
Stöd- (stödjande) processer behövs för att kundprocesserna ska fungera så bra som möjligt, men de är inte på samma sätt så kritiska för organisationens framgång som kundprocesserna. Stödprocesserna är verksamheter i administrativa och tekniska funktioner. Stödprocesser är t.ex. ekonomi, personal, IT, lokaler, dokumenthantering och administration. Ledningsprocesser däremot finns till för att styra och koordinera kund/kärn- och stödprocesserna. Ledningsprocesser/ledning är t.ex. målstyrning, kvalitetsutveckling, planering och uppföljning. Dessa delprocesser finns till att för att främja de värdeskapande kundprocesserna, men hanteras normalt som särskilda processtyper.
Processerna måste beskrivas som en vertikal skiktning. Processer oavsett om de är lednings-, kärn- eller stödprocesser behöver brytas ned i delprocesser för att bli hanterbara – eller sammanföras till huvudprocesser. En sammanfattning av ett antal processer kan sammanföras i ett verksamhetsområde. Varje process består av ett antal aktiviteter. Organisationens uppdrag kopplas till dess huvudsakliga verksamhetsområden - de områden där organisationens arbetsprocesser äger rum (Sahlén 2005, 31). Det som utmärker aktiviteten är att den har ett begränsat syfte, att man handlägger en bestämd arbetsuppgift, att man för lösandet av uppgiften använder sig av en viss typ av information och att där normalt finns ett personligt ansvar (Sahlén 2005, 31). En aktivitet består av en eller flera händelser eller transaktioner och dokument uppstår i den mån dessa behöver verifieras (Sahlén 2005, 33-34).
ISO 9001-2008 -standarden kräver att alla organisationsprocesser kartläggs och prövas för effektivitet. ISO-standarder kräver också att de uppstådda handlingarna/handlingsslagen identifieras i processerna. Detta är en viktig del av kvalitetsarbetet. Standarderna hävdar och ställer krav på fortlöpande förbättringar, fokusen ställs på själva processerna, inte så mycket på produkter/tjänster. Kundorienteringen är en viktig part i kvalitetstänkandet. Allt revideras och certifieras samt dokumenteras.
Processutveckling syftar till att förbättra funktionerna/aktiviteterna, höja upp kvaliteten eller servicenivån, bemästra problemsituationerna eller få till stånd lägre kostnader. I praktiken kan detta åstadkommas genom att centralisera, begränsa/få bukt på parallella/överlappande arbetsuppgifter utförda av flera personer, eller att snabba på genomflödet i ärendehanterings-/produkt-/tjänsteproduktion.
Utvecklande av processer sammanbinds alltid med organisationens allmänna verksamhetsplanering och -utveckling. På dess grund ligger samma visioner, strategier och verksamhetsprinciper som styr organisationens funktion, aktiviteter och verksamhet. Ledningen bör ge tydliga uppdragsgivningar och målsättningar för utvecklandet av processerna och reservera tillräckliga resurser för introduktionsfasen. Förändring sker ständigt, och även mätningen borde ske kontinuerligt.
Kartläggning och beskrivning av processer
Syftet med en processbeskrivning är att redovisa hur organisationens tjänster till kunderna växer fram eller hur de produceras, vilka funktioner och människor som engageras, hur organisationens resurser fås att samverka, hur organisationen hanterar sina målsättningar och hur informationen på alla plan hanteras (Sahlén 2005, 41).
I processer används information och resurser för att tillfredsställa ett kundbehov. Resurs definieras som en tillgång som behövs för att genomgå en process. Organisationsresurser är arbetskraft, tid, pengar, lokaler, naturtillgångar, råvaror, energi och kunskap. Kundprocesser och verksamhetsområden/aktiviteter är beroende av välfungerande stöd i fråga om bl.a. lokaler och utrustning, informations- och kommunikationssystem, bibliotek, information, studievägledning, personal, ekonomihantering. Stödprocessernas övergripande mål är att bidra till alla verksamhetsområdens och aktiviteters måluppfyllelse. Alla processer kan beskrivas som en samling av aktiviteter.
Syftet med en processanalys är att kartlägga, beskriva och ta tillvara de existerande processerna i en organisation. Det övergripande målet med processbeskrivning och kartläggning i en organisation är att göra den mer effektiv, mer ekonomisk och mer produktiv i sin verksamhet. Processutveckling syftar till att förbättra och utveckla processer för att uppnå strategiska och operativa mål och tillgodose/tillfredsställa kundbehov. Utvecklingsarbetet innebär omskapande av processer (BPR).
Dokumenthantering i organisationsprocesser
Dokument uppstår i processer. Dokumentation behövs för olika skäl och är beroende av organisationernas karaktär. Organisationens uppdrag bestämmer även hur strikta reglerna för dokumentation är och vilka slags dokument som måste tillhandahållas.
Varje organisation måste utforma ett dokumenthanteringssystem som stöder verksamhetsprocesserna och som svarar upp mot de fastställda dokumentationskraven för varje process (Sahlén 2005, 26). Oftast processbeskrivningar framställs först och sedan identifierar man de handlingar som är förknippade med/hänförs till processer/verksamheter/aktiviteter.
Arkivlagstiftningen reglerar att dokument-/arkivbildningsplanen måste upprättas. Dokumentplanens/arkivbildningsplanens betydelse ligger i att den är ett samlat och speciellt dokument upprättat för redovisning av organisationens handlingar. Med handlingar förstås vi inte enbart textdokument av olika slag utan all den information som har inkommit till eller upprättats av organisationen och hanteras inom någon av organisationens processer samt blivit fäst på ett analogt eller digitalt medium, t.ex. databärare, register, potentiella handlingar, skärmbilder (Sahlén 2005, 36). Handlingarna knyts till en viss process vilket säkras i systemdokumentationen och i dokumentmetadata som beskriver sammanhanget (aktiviteten), strukturen och innehållet (Sahlén 2005, 36).
Dokumenthanteringens/-förvaltningens uppgift är att definiera vad för handlingar/handlingsslag de olika processerna skulle producera och vilken information handlingarna/handlingsslagen skulle innehålla. För att kunna identifiera och definiera i de processerna uppstådda handlingsslagen måste processerna kartläggas och beskrivas (beskrivning och kartläggning av organisationsaktiviteter).
Arkivbildnings-/dokumentplanens uppgift är sedan att styra arkivfunktionen och handlingarnas livscykel och arkivering av de handlingar/handlingsslag som har uppstått i/hänförs till olika processer.
Arkivering och hantering av dokument på papper övergår mer och mer till elektronisk dokumenthantering. Fortfarande finns det nog särskilda statliga bestämmelser över de handlingsslag som måste bevaras/arkiveras i pappersform eller på mikrofilm för en längre tidsperiod (50 år/ständigt bevarande).
Flera organisationer har övergått eller håller på att övergår i elektronisk dokumenthantering med speciella datasystem. ISO-15489-1 (Dokumenthantering Del 1-allmänt) ställer krav på organisationernas dokumenthantering och finns till för att utgöra en helhetslösning för organisationens dokumenthantering gällande både analoga och digitala dokument oavsett format eller media. Införande av dokumenthanteringssystem enligt ISO 15489 krävs att organisationens verksamhet utreds och analyseras, att dokumentationskrav och -strategier identifieras och först och främst att dokumenthanteringssystem uppfyller de krav/metoder som standarden ställer upp (Sahlén 2005, 26-27). Allt detta med standardstyrd dokumenthantering är kvalitetsarbete i hög grad.
Flera processer är tunga och tidskrävande samt fordrar mycket arbetskraft (utförare) och är fördelad mellan (för) många personer i organisationen. Den här anställningsprocessen kunde även ärendehandläggas elektroniskt. Processförbättring kan ske med hjälp av ett ärendehanteringssystem som registrerar/fördelar handlingar till vederbörande handläggare/beslutsfattare (gemensamt/samma information, innehåll samtidigt) (med begränsningar/användarrättigheter) Det finns planer på att ta i bruk ett elektroniskt ärendehandläggningssystem (programvara) för vilket krävs en arkivbildningsplan/dokumentplan för elektroniska handlingar. Utmaningen med denna process/reengineering, såväl med andra processer, är att övervinna motståndet (attityder hos olika personalgrupper), hitta tillräckliga resurser (tid, personal, utrustning/anläggning), förankra i ledningen samt öka kompetensen/ändra sätt att arbeta. Mätning av denna process i form av processparametrar fokuseras på personalkostnader och tid. Informationen och handlingarna kunde införas in i och framställas/hanteras/lagras/arkiveras lättare/mer effektivt i ett elektroniskt system som bemöter arkivmyndigheternas krav i form av metadata. Ett annat alternativ för att effektivera rekryteringsprocessen är att införa elektronisk ansökan i vilken kunden (sökande) själv utför en del av arbetet genom att själv fylla i en elektronisk ansökan som sedan automatiskt upprättar sökandeförteckningarna med meriter/personuppgifter i.
Litteraturlista
ISO 9001: 2008. Standard for Quality Management Systems.
SS/SFS-ISO 15489: 2001. Dokumenthantering.
SS/SFS-ISO 23081: 2006. Metadata för dokumentation.
Ljungberg, Anders & Larsson, Everth (2001): Processbaserad verksamhetsutveckling. Studentlitteratur AB: Lund.
Sundqvist, Anneli (red)(2005): Dokumentstyrning i processorienterade organisationer. Dokument & Arkiv NR 3. Stockholm
Ljungberg/Larsson definierar en huvudprocess som ”ett repetitivt använt nätverk av i ordning länkade aktiviteter som använder information och resurser för att transformera ”objekt in” till ”objekt ut”, från identifiering till tillfredsställelse av kundens behov”. Vidare kan man nämna Rentzhogs definition: ” en kedja av aktiviteter som i ett återkommande flöde skapar värde för en kund. I bägge definitionerna står aktivitet/funktion/verksamhet, värde/resultat och kund i fokus. Personalen/människorna behövs för att få till stånd resultat ur verksamheten (Ljungberg&Larsson 2001, 194-198).
Kartläggning och beskrivning av processer är en del av kvalitetsarbetet i organisationer. Ordet kvalitet betyder de egenskaper som en kund förväntar sig av en produkt/en tjänst. Med kvalitetsarbete menas planering av verksamhet och målsättning i en organisation. Genom detta eftersträvs pågående utveckling. Som mål är att hitta bra verksamhetsformer/praxis och att förbättra kunskaps- och erfarenhetsöverföring i en organisation. Med kvalitetsstyrning menas de åtgärder som en organisation utför för att garantera att produkterna/tjänsterna tillfredsställer kundernas kvalitetskrav och att de uppfyller lagar, regler och normer. För kvalitetsstyrning kan man ansöka om/genomföra certifiering (Föreläsningar).
Tom Sahlén i sin artikel ”Kaos eller struktur – om modern dokumenthantering”, 2005, 29-30, (i Dokumentstyrning i processorienterade organisationer) definierar en (huvud)process som en serie aktiviteter i verksamheter som förädlar produkt eller tjänst (INPUT) till en extern tjänst (OUTPUT). Processen har en tydlig början och noggrant bestämt slut. Man måste bestämma vilka är insatserna som krävs i processen, vad den producerar, hur den producerar och vilka som är resultat av processen. Alla processer har en kund/kunder. Kunden tar emot processens output. En av processens egenskaper är att den upprepas flera gånger. Processer förverkligar verksamhetens affärsidé och de är avgörande och betydelsefulla för hela verksamheten (Ljungberg&Larsson 2001, 82-83). En process framskrider stegvis, ett steg följs av ett följande. En process beskrivs grafiskt med hjälp av olika processkartor och processkartläggning. Processkartorna bidrar till att man bättre kan förstå olika funktioners/aktiviteters sammanhängande och ordning i processkedjan. En process har en ägare som har ansvaret för processens verksamhet, resultat och utveckling.
Process kan spjälkas upp i delprocesser och aktiviteter. En process/verksamhetsområde är en serie organisationsuppgifter/aktiviteter med vilkas hjälp ett visst resultat/mål/värde uppnås. En aktivitet/en uppgift kan delas in i olika behandlingsskeden. Dessa aktiviteter är ofta praktiska åtgärder utförda av individ eller grupp/team i en organisation.
När man beskriver en organisation eller ett företag utifrån dess processer, framträder vikten av att identifiera tre olika typer av processer: kund- (kärn-/operativa) processer, stöd(stödjande) processer och ledningsprocesser/ledning (Ljungberg&Larsson 2001, 184-187; Sahlén 2005, 30).
Kund- (kärn-/de operativa) processerna är en kombination av processer/delprocesser som är viktiga ur kundernas synvinkel. En kundprocess är dock inte samma sak som en funktion/aktivitet. En process tillfredsställer ett behov medan funktionernas syfte till stor del är att vårda en speciell kompetens som sedan används i en eller flera processer. De flesta kundprocesser kräver flera sorters kompetenser vilket leder till att de oftast är tvärfunktionella (Ljungberg&Larsson 2001, 83).
Stöd- (stödjande) processer behövs för att kundprocesserna ska fungera så bra som möjligt, men de är inte på samma sätt så kritiska för organisationens framgång som kundprocesserna. Stödprocesserna är verksamheter i administrativa och tekniska funktioner. Stödprocesser är t.ex. ekonomi, personal, IT, lokaler, dokumenthantering och administration. Ledningsprocesser däremot finns till för att styra och koordinera kund/kärn- och stödprocesserna. Ledningsprocesser/ledning är t.ex. målstyrning, kvalitetsutveckling, planering och uppföljning. Dessa delprocesser finns till att för att främja de värdeskapande kundprocesserna, men hanteras normalt som särskilda processtyper.
Processerna måste beskrivas som en vertikal skiktning. Processer oavsett om de är lednings-, kärn- eller stödprocesser behöver brytas ned i delprocesser för att bli hanterbara – eller sammanföras till huvudprocesser. En sammanfattning av ett antal processer kan sammanföras i ett verksamhetsområde. Varje process består av ett antal aktiviteter. Organisationens uppdrag kopplas till dess huvudsakliga verksamhetsområden - de områden där organisationens arbetsprocesser äger rum (Sahlén 2005, 31). Det som utmärker aktiviteten är att den har ett begränsat syfte, att man handlägger en bestämd arbetsuppgift, att man för lösandet av uppgiften använder sig av en viss typ av information och att där normalt finns ett personligt ansvar (Sahlén 2005, 31). En aktivitet består av en eller flera händelser eller transaktioner och dokument uppstår i den mån dessa behöver verifieras (Sahlén 2005, 33-34).
ISO 9001-2008 -standarden kräver att alla organisationsprocesser kartläggs och prövas för effektivitet. ISO-standarder kräver också att de uppstådda handlingarna/handlingsslagen identifieras i processerna. Detta är en viktig del av kvalitetsarbetet. Standarderna hävdar och ställer krav på fortlöpande förbättringar, fokusen ställs på själva processerna, inte så mycket på produkter/tjänster. Kundorienteringen är en viktig part i kvalitetstänkandet. Allt revideras och certifieras samt dokumenteras.
Processutveckling syftar till att förbättra funktionerna/aktiviteterna, höja upp kvaliteten eller servicenivån, bemästra problemsituationerna eller få till stånd lägre kostnader. I praktiken kan detta åstadkommas genom att centralisera, begränsa/få bukt på parallella/överlappande arbetsuppgifter utförda av flera personer, eller att snabba på genomflödet i ärendehanterings-/produkt-/tjänsteproduktion.
Utvecklande av processer sammanbinds alltid med organisationens allmänna verksamhetsplanering och -utveckling. På dess grund ligger samma visioner, strategier och verksamhetsprinciper som styr organisationens funktion, aktiviteter och verksamhet. Ledningen bör ge tydliga uppdragsgivningar och målsättningar för utvecklandet av processerna och reservera tillräckliga resurser för introduktionsfasen. Förändring sker ständigt, och även mätningen borde ske kontinuerligt.
Kartläggning och beskrivning av processer
Syftet med en processbeskrivning är att redovisa hur organisationens tjänster till kunderna växer fram eller hur de produceras, vilka funktioner och människor som engageras, hur organisationens resurser fås att samverka, hur organisationen hanterar sina målsättningar och hur informationen på alla plan hanteras (Sahlén 2005, 41).
I processer används information och resurser för att tillfredsställa ett kundbehov. Resurs definieras som en tillgång som behövs för att genomgå en process. Organisationsresurser är arbetskraft, tid, pengar, lokaler, naturtillgångar, råvaror, energi och kunskap. Kundprocesser och verksamhetsområden/aktiviteter är beroende av välfungerande stöd i fråga om bl.a. lokaler och utrustning, informations- och kommunikationssystem, bibliotek, information, studievägledning, personal, ekonomihantering. Stödprocessernas övergripande mål är att bidra till alla verksamhetsområdens och aktiviteters måluppfyllelse. Alla processer kan beskrivas som en samling av aktiviteter.
Syftet med en processanalys är att kartlägga, beskriva och ta tillvara de existerande processerna i en organisation. Det övergripande målet med processbeskrivning och kartläggning i en organisation är att göra den mer effektiv, mer ekonomisk och mer produktiv i sin verksamhet. Processutveckling syftar till att förbättra och utveckla processer för att uppnå strategiska och operativa mål och tillgodose/tillfredsställa kundbehov. Utvecklingsarbetet innebär omskapande av processer (BPR).
Dokumenthantering i organisationsprocesser
Dokument uppstår i processer. Dokumentation behövs för olika skäl och är beroende av organisationernas karaktär. Organisationens uppdrag bestämmer även hur strikta reglerna för dokumentation är och vilka slags dokument som måste tillhandahållas.
Varje organisation måste utforma ett dokumenthanteringssystem som stöder verksamhetsprocesserna och som svarar upp mot de fastställda dokumentationskraven för varje process (Sahlén 2005, 26). Oftast processbeskrivningar framställs först och sedan identifierar man de handlingar som är förknippade med/hänförs till processer/verksamheter/aktiviteter.
Arkivlagstiftningen reglerar att dokument-/arkivbildningsplanen måste upprättas. Dokumentplanens/arkivbildningsplanens betydelse ligger i att den är ett samlat och speciellt dokument upprättat för redovisning av organisationens handlingar. Med handlingar förstås vi inte enbart textdokument av olika slag utan all den information som har inkommit till eller upprättats av organisationen och hanteras inom någon av organisationens processer samt blivit fäst på ett analogt eller digitalt medium, t.ex. databärare, register, potentiella handlingar, skärmbilder (Sahlén 2005, 36). Handlingarna knyts till en viss process vilket säkras i systemdokumentationen och i dokumentmetadata som beskriver sammanhanget (aktiviteten), strukturen och innehållet (Sahlén 2005, 36).
Dokumenthanteringens/-förvaltningens uppgift är att definiera vad för handlingar/handlingsslag de olika processerna skulle producera och vilken information handlingarna/handlingsslagen skulle innehålla. För att kunna identifiera och definiera i de processerna uppstådda handlingsslagen måste processerna kartläggas och beskrivas (beskrivning och kartläggning av organisationsaktiviteter).
Arkivbildnings-/dokumentplanens uppgift är sedan att styra arkivfunktionen och handlingarnas livscykel och arkivering av de handlingar/handlingsslag som har uppstått i/hänförs till olika processer.
Arkivering och hantering av dokument på papper övergår mer och mer till elektronisk dokumenthantering. Fortfarande finns det nog särskilda statliga bestämmelser över de handlingsslag som måste bevaras/arkiveras i pappersform eller på mikrofilm för en längre tidsperiod (50 år/ständigt bevarande).
Flera organisationer har övergått eller håller på att övergår i elektronisk dokumenthantering med speciella datasystem. ISO-15489-1 (Dokumenthantering Del 1-allmänt) ställer krav på organisationernas dokumenthantering och finns till för att utgöra en helhetslösning för organisationens dokumenthantering gällande både analoga och digitala dokument oavsett format eller media. Införande av dokumenthanteringssystem enligt ISO 15489 krävs att organisationens verksamhet utreds och analyseras, att dokumentationskrav och -strategier identifieras och först och främst att dokumenthanteringssystem uppfyller de krav/metoder som standarden ställer upp (Sahlén 2005, 26-27). Allt detta med standardstyrd dokumenthantering är kvalitetsarbete i hög grad.
Flera processer är tunga och tidskrävande samt fordrar mycket arbetskraft (utförare) och är fördelad mellan (för) många personer i organisationen. Den här anställningsprocessen kunde även ärendehandläggas elektroniskt. Processförbättring kan ske med hjälp av ett ärendehanteringssystem som registrerar/fördelar handlingar till vederbörande handläggare/beslutsfattare (gemensamt/samma information, innehåll samtidigt) (med begränsningar/användarrättigheter) Det finns planer på att ta i bruk ett elektroniskt ärendehandläggningssystem (programvara) för vilket krävs en arkivbildningsplan/dokumentplan för elektroniska handlingar. Utmaningen med denna process/reengineering, såväl med andra processer, är att övervinna motståndet (attityder hos olika personalgrupper), hitta tillräckliga resurser (tid, personal, utrustning/anläggning), förankra i ledningen samt öka kompetensen/ändra sätt att arbeta. Mätning av denna process i form av processparametrar fokuseras på personalkostnader och tid. Informationen och handlingarna kunde införas in i och framställas/hanteras/lagras/arkiveras lättare/mer effektivt i ett elektroniskt system som bemöter arkivmyndigheternas krav i form av metadata. Ett annat alternativ för att effektivera rekryteringsprocessen är att införa elektronisk ansökan i vilken kunden (sökande) själv utför en del av arbetet genom att själv fylla i en elektronisk ansökan som sedan automatiskt upprättar sökandeförteckningarna med meriter/personuppgifter i.
Litteraturlista
ISO 9001: 2008. Standard for Quality Management Systems.
SS/SFS-ISO 15489: 2001. Dokumenthantering.
SS/SFS-ISO 23081: 2006. Metadata för dokumentation.
Ljungberg, Anders & Larsson, Everth (2001): Processbaserad verksamhetsutveckling. Studentlitteratur AB: Lund.
Sundqvist, Anneli (red)(2005): Dokumentstyrning i processorienterade organisationer. Dokument & Arkiv NR 3. Stockholm
torstai 4. helmikuuta 2010
Töitä vai eläkkeitä?
Omakohtaisesti kokeneena silppu- ja pätkätyö- sekä työttömyysaikoja haluan tuoda muutaman seikan yhteiskuntakeskusteluun. Nyt keskustellaan pääasiassa kansanedustajien toilailuista ja puhemieskurista, mutta myös eläkeiän nostamistavoitteista. Työvoimapulakeskustelu on jäänyt taka-alalle massatyöttömyyden aikana.
Suomessa on mietittävä, mitä halutaan. Halutaanko sitä, että meillä on jatkuva yli 10 prosentin työttömyys ja unohdetaan työttömät oman onnensa nojaan sillä ajatuksella, että jokainen on oman onnensa seppä. Unohdetaanko hyvinvointiyhteiskunta ja -valtio sanomalla, että työtön on itse vastuussa työttömyydestään, koska ei omaa oikeaa koulutusta, työkokemusta, suhteita, kyynärpäätaktiikkaa tai muita avuja?
Töitä ei ole tarjolla, eikä niitä tule syntymäänkään kaikille, jos ei jotain radikaalia tapahdu. Jokaiseen avoinna olevaan työpaikkaan on kymmeniä, jopa satoja hakijoita. Avoinna olevaan tehtävään valitaan usein jo samassa organisaatiossa oleva tai toisessa työpaikassa työskentelevä työnhakija. "Avoinna" -ilmoitus on aika usein pelkkää "kosmetiikkaa".
Yhteiskunnallista keskustelua käydään unohtaen se seikka, että työttömyys ja syrjäytyminen lisääntyvät koko ajan, erityisesti nuoret ovat ahtaalla, ja moni mittailee katuja ilman koulutusta tai otetta elämään ja arkeen. Aletaanko jakaa olemassa olevia töitä ja palkkoja niin, että suurempi osuus työikäisistä voisi olla palkansaajia? Ylisuuria palkkoja ja etuuksia voi aivan hyvin leikata. Mm. valtiovarainministeriön johtajienkin palkoista ja eduista voisi jäädä yli kolmannes jonkun työttömän maisterin palkkaan. Yksi vaihtoehto on, että löydämme uutta suurimittaista tuotantoa, jota jotkin tahot haluavat ostaa. Koulutuspolitiikka on yksi asia, emme voi kouluttaa jatkuvasti ihmisiä suoraan kortistoon ja aloille, joilla ei ole töitä, ei edes näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Suomessa on mietittävä, mitä halutaan. Halutaanko sitä, että meillä on jatkuva yli 10 prosentin työttömyys ja unohdetaan työttömät oman onnensa nojaan sillä ajatuksella, että jokainen on oman onnensa seppä. Unohdetaanko hyvinvointiyhteiskunta ja -valtio sanomalla, että työtön on itse vastuussa työttömyydestään, koska ei omaa oikeaa koulutusta, työkokemusta, suhteita, kyynärpäätaktiikkaa tai muita avuja?
Töitä ei ole tarjolla, eikä niitä tule syntymäänkään kaikille, jos ei jotain radikaalia tapahdu. Jokaiseen avoinna olevaan työpaikkaan on kymmeniä, jopa satoja hakijoita. Avoinna olevaan tehtävään valitaan usein jo samassa organisaatiossa oleva tai toisessa työpaikassa työskentelevä työnhakija. "Avoinna" -ilmoitus on aika usein pelkkää "kosmetiikkaa".
Yhteiskunnallista keskustelua käydään unohtaen se seikka, että työttömyys ja syrjäytyminen lisääntyvät koko ajan, erityisesti nuoret ovat ahtaalla, ja moni mittailee katuja ilman koulutusta tai otetta elämään ja arkeen. Aletaanko jakaa olemassa olevia töitä ja palkkoja niin, että suurempi osuus työikäisistä voisi olla palkansaajia? Ylisuuria palkkoja ja etuuksia voi aivan hyvin leikata. Mm. valtiovarainministeriön johtajienkin palkoista ja eduista voisi jäädä yli kolmannes jonkun työttömän maisterin palkkaan. Yksi vaihtoehto on, että löydämme uutta suurimittaista tuotantoa, jota jotkin tahot haluavat ostaa. Koulutuspolitiikka on yksi asia, emme voi kouluttaa jatkuvasti ihmisiä suoraan kortistoon ja aloille, joilla ei ole töitä, ei edes näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
perjantai 8. tammikuuta 2010
Lähiesimies tärkein lenkki henkilöstöhallinnossa
Elämme suurta murrosta, organisaatioita muutetaan, lakkautetaan ja yhdistellään. Muutos, keskittäminen, isommat tehokkaammat yksiköt sekä ulkoistaminen ovat päivän trendejä. Organisaatioita on määrällisesti ja laadullisesti katsottuna liikaa. Erityisesti tuki- ja ylläpitotehtävissä, kuten hallinnossa on liikaa henkilöstöä. Mikään organisaatio tai yksittäinen työtehtävä ei ole enää tämän globaalin laman ja työnjaon uudelleenorganisoitumisen jälkeen varmalla pohjalla.
Hyvä johtaminen ja sen osana esimiestyö hakee uomiaan erityisesti julkisen sektorin organisaatioissa. Monissa organisaatioissa esimiestoiminta on pahasti hukassa tai sitä ei ole lainkaan. Johdon ammattitaito on kuitenkin se, mihin organisaatio kaatuu ja jolle se rakentaa menestyksellistä toimintaansa.
Johtaminen on toimintaa, jonka avulla ihmisten ja erilaisten ihmisryhmien työtä ja voimavaroja (osaaminen, aika ja raha) pystytään kohdistamaan ja käyttämään tehokkaasti hyväksi halutun tavoitteen saavuttamiseksi. Johtaminen on sidoksissa ympäristöönsä ja organisaation rakenteeseen ja perustehtävään. Jokaisella organisaatiolla on tavoite ja perustehtävä, jotka pitää kirkastaa jokaisen työntekijän ajatuksiin, toimintatapoihin ja sitoutumiseen.
Organisaatio toimii hyvän ja ihmisten johtamisen kautta, tarvitaan ihmisten jaksamista ja palkitsemista. Tätä kautta organisaatioprosessit ja tavoitteet ovat tuloksellisempia, ja asiat hoituvat.
Organisaatioissa tapahtuva ihmisten johtaminen tarkoittaa henkisten ja fyysisten voimavarjojen johtamista siten, että johdettavat pystyvät sitoutumaan ja näkemään yhteiset tavoitteet ominaan ja toimimaan yhdessä organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi.
Esimiestyö tarkoittaa sitä, mitä tehdään, mitä tavoitellaan, millä resursseilla ja missä ajassa. Johdon ja esimiesten tulisi kertoa tarkoin jo perehdyttämisvaiheessa alaisilleen, mitä heiltä odotetaan, mitkä ovat resurssit ja toiminnalliset ja tulokselliset tavoitteet. Alaisten tuli myös tietää, miten tuloksia ja tavoitteita seurataan ja miten palaute annetaan. Alaisten on tiedettävä, mikä merkitys omalla työpanoksella on organisaatioprosessin toimivuuteen, tehokkuuteen ja tulokseen. Palaute työstä ja esimiehen kiinnostus alaisiinsa ovat erityisen tärkeitä moderneissa organisaatioissa. Jokaiselle työntekijälle lähiesimies edustaa johtoa.
Organisaatioissa tapahtuu ihmisten johtamisen ohella asiajohtamista, mikä tarkoittaa hallinnollista johtamista. Asiajohtamisen tavoitteena on saada koko henkilöstö alaisesta johtajistoon sekä heidän käyttämänsä työvälineet ja materiaalit organisoiduksi niin, että organisaation perustehtävä toteutuu ja asiat hoidetaan tavoitteellisesti.
Ellei organisaatiolla ole selkeää toimintasuuntaa tai näkemystä omasta toiminnastaan eikä ihmisiä johdeta lainkaan tai osata johtaa oikein, organisaation toiminnalla ei ole jatkuvuutta eikä menestysmahdollisuutta, eikä menestyksen oikeutustakaan. Myös itse johtamisen tulee olla tavoitteellista toimintaa. Muutosta täytyy osata hallita. Muutosjohtaminen on johdon tehtävä.
Tehokkuuden rinnalla tarvitaan aina suuntaa, visiota, strategiaa ja johdon näkemystä organisaation toiminnasta ja tulevaisuudesta, jota kohden organisaatio toiminnallaan pyrkii.
Hyvä johtaminen ja sen osana esimiestyö hakee uomiaan erityisesti julkisen sektorin organisaatioissa. Monissa organisaatioissa esimiestoiminta on pahasti hukassa tai sitä ei ole lainkaan. Johdon ammattitaito on kuitenkin se, mihin organisaatio kaatuu ja jolle se rakentaa menestyksellistä toimintaansa.
Johtaminen on toimintaa, jonka avulla ihmisten ja erilaisten ihmisryhmien työtä ja voimavaroja (osaaminen, aika ja raha) pystytään kohdistamaan ja käyttämään tehokkaasti hyväksi halutun tavoitteen saavuttamiseksi. Johtaminen on sidoksissa ympäristöönsä ja organisaation rakenteeseen ja perustehtävään. Jokaisella organisaatiolla on tavoite ja perustehtävä, jotka pitää kirkastaa jokaisen työntekijän ajatuksiin, toimintatapoihin ja sitoutumiseen.
Organisaatio toimii hyvän ja ihmisten johtamisen kautta, tarvitaan ihmisten jaksamista ja palkitsemista. Tätä kautta organisaatioprosessit ja tavoitteet ovat tuloksellisempia, ja asiat hoituvat.
Organisaatioissa tapahtuva ihmisten johtaminen tarkoittaa henkisten ja fyysisten voimavarjojen johtamista siten, että johdettavat pystyvät sitoutumaan ja näkemään yhteiset tavoitteet ominaan ja toimimaan yhdessä organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi.
Esimiestyö tarkoittaa sitä, mitä tehdään, mitä tavoitellaan, millä resursseilla ja missä ajassa. Johdon ja esimiesten tulisi kertoa tarkoin jo perehdyttämisvaiheessa alaisilleen, mitä heiltä odotetaan, mitkä ovat resurssit ja toiminnalliset ja tulokselliset tavoitteet. Alaisten tuli myös tietää, miten tuloksia ja tavoitteita seurataan ja miten palaute annetaan. Alaisten on tiedettävä, mikä merkitys omalla työpanoksella on organisaatioprosessin toimivuuteen, tehokkuuteen ja tulokseen. Palaute työstä ja esimiehen kiinnostus alaisiinsa ovat erityisen tärkeitä moderneissa organisaatioissa. Jokaiselle työntekijälle lähiesimies edustaa johtoa.
Organisaatioissa tapahtuu ihmisten johtamisen ohella asiajohtamista, mikä tarkoittaa hallinnollista johtamista. Asiajohtamisen tavoitteena on saada koko henkilöstö alaisesta johtajistoon sekä heidän käyttämänsä työvälineet ja materiaalit organisoiduksi niin, että organisaation perustehtävä toteutuu ja asiat hoidetaan tavoitteellisesti.
Ellei organisaatiolla ole selkeää toimintasuuntaa tai näkemystä omasta toiminnastaan eikä ihmisiä johdeta lainkaan tai osata johtaa oikein, organisaation toiminnalla ei ole jatkuvuutta eikä menestysmahdollisuutta, eikä menestyksen oikeutustakaan. Myös itse johtamisen tulee olla tavoitteellista toimintaa. Muutosta täytyy osata hallita. Muutosjohtaminen on johdon tehtävä.
Tehokkuuden rinnalla tarvitaan aina suuntaa, visiota, strategiaa ja johdon näkemystä organisaation toiminnasta ja tulevaisuudesta, jota kohden organisaatio toiminnallaan pyrkii.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
